Anopin kanssa läheiset välit? Onko tämmöisiä suhteita?

Tulemme mekin hyvin toimeen ja toivomme toisillemme kaikkea hyvää. En silti sanoisi, että välimme on läheiset, sillä yli 50v ikäero on melko tuntuva ja hän suhtautuu minuun kuin lapseen, mikä ei tunnu kovin luontevalta, kun olen kuitenkin jo kolmekymppinen.

Olen kuullut yhdestä tapauksesta, mutta sekin on kaiketi pelkkää huhupuhetta..

En usko. Anoppi vihaa paitsi mua, myös piikaa ja lapsenlapsia. Lienee ikävä kyllä normaalimpaa kuin se että olisi hyvät välit...

Hyvät välit on. Anoppi on nuorekas ja ymmärtää maailman menoa. Sivistynyt ja akateeminen.

Pidät hyvänä että anoppi toivoo sun tekevän lapsia?

Musta tuo on huolestuttava merkki tunkeilusta. Voit olla varma että jos lapsia tulee (= hänen lapsenlapsiaan), hän on päsmäröimässä elämässäsi enemmän kuin haluat.

Tultiin tosi hyvin toimeen. Anopista tuli ihan oikea ystävä. Käytiin matkoilla, vietettiiin aikaa mökillä, käytiin kahvilla, ostoksilla ja myös teatterissa. Hän oli ehdottomasti loistava mummo meidän lapsille. Itseasiassa hän soitti aina minulle ennen kuin soitti pojalle. 

Valitettavasti hän menehtyi syöpään kolme vuotta sitten, ja silloin istuin sairaalassa pitämässä kädestä kiinni. Kaipaan häntä vieläkin, parempaa anoppia en olisi voinut toivoakaan.

Kaipaan edesmennyttä anoppiani, appea myös. He olivat aina lasteni ja minun tukena, vaikka erosin heidän pojastaan. Saimme heiltä lasten kanssa myös paljon taloudellista tukea, mitään en koskaan pyytänyt. Pidimme heistä huolta heidän kuolemaansa asti.