Lue keskustelun säännöt.
Miehen herkkyys ottaa aivoon
12.08.2020 |
Keski-ikäisestä miehestäni on tullut niin "herkkis", että en jaksa sitä enää. Suuttuu ja mököttää milloin mistäkin asiasta ja pahimmillaan sitä kestää 1-2 viikkoa putkeen. Joskus usean päivän mökötykseen riittää se, että olen muka katsonut häntä oudosti tai sanonut jonkun lausahduksen väärällä äänenpainolla. Lisäksi huutaa ja haukkuu, jos en muista sanatarkasti kaikkea mitä hän on mulle kertonut. En kuulemma vaivaudu keskittymään hänen puheisiinsa. Tuntuu, että olen syyllinen kaikkeen hänen huonoon oloonsa ja hänen elämänsä pilaaja. Eroa hän ei kuitenkaan halua, vaan sen että minä muuttuisin. Hänestä on kurjaa, että en jaa hänen haaveitaan tulevaisuudesta (asuinpaikka).
Olen tyytyväinen elämääni, kun mies on työmatkoilla. Yhteiselo saman katon alla on mennyt tosi haastavaksi. Mitä miehelleni on tapahtunut? Vaihdevuodet? Ja miksi kysyn teiltä: Siksi, että mieheni ei saa sanaakaan suustaan, jos häneltä itseltään kysyn.
Kommentit (6)
Oletteko aiemmin keskustelleet tulevaisuuden haaveista? Onko jompi kumpi muuttanut mieltään niiden suhteen? Oletko aiemmin tukenut aina miehen haaveita, vai hän sinun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on ne hormoonit, siis vaihdevuodet. Mieheni on samanlainen, just tuo, miten katson, kaikki on minun syy ect. Alkoi, kun oli alle 50v ja jatkuu edelleen. Nyt on kohta 80v. On päiviä ja viikkoja ,jollin käyttäytyy ihan ok, mutta sitten on viikon , kuin takapuoleen ammuttu karhu. Juuri sellainen ,kun sinun miehesi.
Seurauksena on , että olen silloin vaiti, en suostu keskustelemaan mistään. Vastaan kyllä normaalisti asiaan.
Sen se on aiheuttanut , että halut on menneet ja molemmilla on oma makuuhuone. Onneksi on tilava koti.
Eroa en ole harkinnut nuorempanakaan, koska niitä normaaleja viikkoja on enemmän ja mies on muuten ok. Ne hormoonit ,ne hormoonit. Olen kuullut, että naisissa on paljon tuon tyyppisiä.
Itse olen rauhallinen,leppoisa ja onnellinen sekä paljolti kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko aiemmin keskustelleet tulevaisuuden haaveista? Onko jompi kumpi muuttanut mieltään niiden suhteen? Oletko aiemmin tukenut aina miehen haaveita, vai hän sinun?
Itse olen muuttanut 3 vuodeksi mieheen toiveesta toiselle paikkakunnalla. Olen myös mahdollistanut miehelle täyden keskittymisen uraan ja hoitanut kodin ja lapset ja valinnut 'tavistyön" perheen takia. Mies on saanut ostaa omilla rahoillaan harrastusautoja, veneen ja oman kesäpaikan mun puuttumatta asiaan. Nykyinen koti on molempien yhdessä valitsema, mutta ei miellytä miestä enää ja hän haluaisi muuttaa. Itse haluaisin säilyttää tutut sosiaaliset ympyrät itselle ja lapsille. Mies suree sitä, että en ole 100 % tukemassa hänen uutta talohaavettaan.
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormoonit, siis vaihdevuodet. Mieheni on samanlainen, just tuo, miten katson, kaikki on minun syy ect. Alkoi, kun oli alle 50v ja jatkuu edelleen. Nyt on kohta 80v. On päiviä ja viikkoja ,jollin käyttäytyy ihan ok, mutta sitten on viikon , kuin takapuoleen ammuttu karhu. Juuri sellainen ,kun sinun miehesi.
Seurauksena on , että olen silloin vaiti, en suostu keskustelemaan mistään. Vastaan kyllä normaalisti asiaan.
Sen se on aiheuttanut , että halut on menneet ja molemmilla on oma makuuhuone. Onneksi on tilava koti.Eroa en ole harkinnut nuorempanakaan, koska niitä normaaleja viikkoja on enemmän ja mies on muuten ok. Ne hormoonit ,ne hormoonit. Olen kuullut, että naisissa on paljon tuon tyyppisiä.
Itse olen rauhallinen,leppoisa ja onnellinen sekä paljolti kiitollinen.
Onpa helpottavaa kuulla, että jollain muullakin on tällaista. Ehkä tähän vaivaan vielä joskus löytyy lääke.
Huhhuh, kuulostaa ihan isältäni. Ei oikeastaan juuri reagoi asioihin muulla tavalla kuin suoralla huudolla. Raivostuu milloin mistäkin mitättömästä ja turhasta asiasta. Poikkupuolisia mielipiteitä ei voi esittää, tai seurauksena on vähintään päivien mykkäkoulu. Luulen, että näille keski-ikäisille ja keski-iän ylittäneille ukoille tekisi hyvää piikittää testosteronia (tai ainakin lähipiiri kiittäisi). Vaihtoehtoisesti vihanhallintakoulutus tekisi terää. Tsemppiä sinne.
JSS