Narsistisen vanhemman kultalapsi - tajuaminen ja shokki!

Tajusin aivan vasta (näin yli 30-vuoden iässä), että olen koko elämäni elänyt laput silmillä ja ollut täydellisesti äitini jatke, kultalapsi. Lellitty, mutta samalla vähätelty ja kontrolloitu. Oon vuosia kärsinyt ahdistuksesta, masentuneisuudesta sekä sosiaalisten tilanteiden pelosta ja kokenut itseni aina hyvin riittämättömäksi. Elämäntilanteen ja useiden stressitekijöiden seurauksena romahdin ja tajuntaani iski tuossa yhteydessä todella lujaa, kuinka asiat ovat olleet ja kuinka asiat on. Ahdistaa nyt todella paljon ja mielessä pyörii valtavasti ajatuksia aina menneistä traumoista (isäni alkoholismin vaikutukset) aina nykypäivän kuormituksiin. Asiat saivat nyt selityksen, joten näitä on mahdollisesti helpompi lähteä työstämään. Mutta tässä hetkessä on kuitenkin vielä aivan kamala olo ja vaikea sisäistää näitä hyviä puolia.

Onko teillä muilla kokemuksia tällaisesta, kun asiat yhtäkkiä vain iskevät tajuntaan? Ikäänkuin joku sytyttäisi valot päälle ja tuntuu siltä, että katsot kaikkea aivan uudessa valossa? Miten selvisit?