Lue keskustelun säännöt.
Katselin iltasanomien kautta kahdeksasta keskosesta
10.02.2009 |
ja huomasin, kuinka äiti silitteli lasten päitä. Ihania vauvoja!
Nämä vauvat eivät ole alakautta syntyneet, joten pään silittely on OK, ja eivät enää vastasyntyneitä.
Mutta ajatellaan alateitse ihan normaali ajallakin syntynyttä vauvaa. Vauva on käynyt kovan koitoksen ennen ulospääsyä. Pää on ollut kovilla ja sitten kun isi ja äiti haluavat katsella, tutustua ja silittää omaa pienokaistaan, voisi ajatella että pää on arka, ei pitäisi ehkä koskea päätä silittelemällä.
Tämä silittely on luonnollista, enkä itsekään sitä ajatellut ettenkö voisi omaani. Mutta luettuani kirjan Lempeä syntymä, aloin ajattelemaan tätä asiaa.
Totta on, että kun äiti on synnyttänyt, hänen ympärillään pyöritään ja tarvetta onkin, mutta vauva, joka on kokenut kovia, nenukin joskus litassa jne. Hänenhän pitäisi olla myös enemmän huomion kohteena..(laiminlyöntejä ei ole tietenkään)
Kirjassa on muutenkin kerrottu mielenkiintoisia asioita, ihan järkerviä kun niitä ajattelee. Esim. syntymän yhteydessä saatetaan jopa hihkua riemusta, kovaäänisesti ehkä kuitenkin, mutta vauvan kannalta kovat äänet ovat hirveitä.
Samoin kuin liian kirkkaat valot, jotka voivat häikäistä pieniä silmiä, kyllä valoa tavitaan, mutta kohtuudella.
Jos joitain kiinnostaa itse lukea, kirjoittaja on LEBOYER, F Lempeä syntymä.
Kommentit (5)
silittely, siis Ok, etkö huomannut. Siinä nimenomaan tarkoitettiin normaalitilanteita, ettei alakautta syntyneiden päitä koskettaisi aivan heti, toki jonkun ajan kuluttua. Olet ilmeiseti niin kärttyinen, ainakin kirjoituksestasi päätellen, että haluat vain tuoda riitaasi tänne. Onneksi "ei haukku haavaa tee, jos ei halolla päähän lyö!"
Myös normaalipainoisia leikkaamalla syntyneitä vauvoja voi silitellä ja koskeapäähän, siinähän pää ei ole joutunut koville.
Jokainen suo tottakai keskoselleen kaikki pistelyt ja hengen säilyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet, tästä ei ollut aloituskirjoituksessa kyse. Nyt vaan muualle räyhäämään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti puran tässä vaan omaa traumaani, alakautta syntynyt keskonen joka oli tuossa kuvaamassani tilanteessa ja lähestulkoon kuoli. Pitkät hoidot, epävarmuus jne saa ehkä vähän liian kärkkääksi sitten..
Tottakai tuo on hyvä huomioida, ettei lapsen päätä turhaan silitellä jos se on arka alatiesynnytyksen jälkeen jne. Ja muutenkin luoda mahdollisimman lempeät olot vastasyntyneelle. Toki.
Olen luultavasti vain katkera ettei oma lapsemme mitään sellaista lempeyttä kokenut...jotenkin sellainen olo että siinä millään pään silityksellä enää väliä, kun niin paljon muuten ronkittiin :( Kun ei meinaa löytää sellaista kohtaa lapsesta jossa näkyisi tarpeeksi ihoa että voi edes koskettaa...Koska onhan se kosketus tosi tärkeä seikka keskosen hoidossa, yritetään edes vähän lievittää oloa ja antaa läheisyyttä.
Normitilanteessa siis ihan ok nuo ap:n kirjoitukset, en väitä vastaan. Pomppasi kai tuo keskonen-sana sieltä liikaa silmiini ja sai tunnepurkauksen aikaan..sorry, poistun takavasemmalle :)
ilo lukea ymmärtäväinen kirjoituksesi. On totta että joskus itse kullekin tulee sellainen kivahdus mieleen, ei mitään uutta. Ja kun Sinä kerroit kirjoituksessasi syyn, on varmaan mukava itsellesi ja muillekin lukijoille.
Syntymä taitaa olla vaaralisimpia hetkiä elämässämme. Harvoin tulee ajatelleeksi mitä syntymässä olevalle voi tapahtua. Minä en synnyttäjänä aina ajatellut vauvaani, valittaessani tuskaisena, että ei ole varmaan helppoa vauvallakaan. Sieltä ahtaista kanavista vaan täytyy edetä...mutta kun omat tuskat ovat pinnalla.
Kaikkea tosi hyvää vauvallesi ja Sinulle vastaaja nro 4, kaltaisiasi kirjoittajia ja ihmisiä saisi olla enemmänkin, koska osoitit fiksuutesi uudella vastauksella.
Meillä voidaankin ihmeen hyvin, lapsi kyllä jo taapero-iässä..Reilu 3kk oli sairaalahoidossa syntymän jälkeen, niistä 2kk teholla. Alkuun nähden kaikki on mennyt uskomattoman hyvin..vaikka ongelmiakin on (lähinnä hengityksen/keuhkojen suhteen) ja tulossa yllättäen leikkauskin vielä- joka nyt rassaa ja nostattaa kaikki vanhat fiilikset sairaala-ajalta pintaan näköjään :(
Mutta eiköhän tämä tästä, kyllä nämä pienet ovat sitkeitä taistelijoita :)
Ja lempeyttä ei voi liikaa pikkuisille antaa, niin paljon kuin vain pystyy..
Kaikkea hyvää sinullekin.
t.2&4
välittömästi retuutetaan muualle, yritetään tunkea intubointituubia useaan otteeseen, pistetään neuloilla moneen paikkaan, lopulta pleuradreenit keuhkoista, nenämahaletku laitettu, hengityskoneessa kiinni, tippaneuloja useassa paikassa, saturaatiomittari jalassa....siinä kyllä taitaa äidin pään silitys kuitenkin olla aika pieni "paha" keskoselle...
Meidän vauva ei kovin lempeää synnytyksen jälkeistä aikaa kokenut :(( Mutta on sentään elossa..
Toki ymmärrän että olisi mukava lempeä syntymä järjestää vauvalle, ja toki niin kannattaa varmasti tehdäkin jos se on mahdollista ja kaikki menee hyvin.
Keskonen joutuu sellaiseen rumbaan yleensä, että se pään silittely tuskin mitään tuskaa lisää enää, päinvastoin. Vaikka sellainen lämmin, "painavampi" kosketus kuin silitys, onkin parempi pikkuiselle.. :( Vaikka keskosten hoito onkin huippua, ja yritetään sitä oloa helpottaa kaikin tavoin, niin on se kova koitos jälkeenpäin suurempi varmaan kuin itse syntymä..