Miehellä joku ihme hierarkia-asetelma, ei usko etten osallistu siihen

Olemme seurustelleet noin vuoden ja olemme alle 30-vuotiaita, eli ei mitään teinejä enää. Miehelläni on ihan kivan kokoinen kaveripiiri ja hän on perheensä nuorin, mutta minulle tuli järkytyksenä miten mieheni antaa kohdella itseään ja miten hän samalla painaa minuakin mukanaan alas! Mikään normaali kanssakäyminen ei miehen läsnäollessa onnistu, koska hän nöyrtyy johonkin ihmeelliseen asemaan ja estää minua pitämästä kiinni rajoistani tai suorastaan nöyryyttää minua kaikkien nähden.

Kun minut esiteltiin perheelle ja kavereille, niin se piti tehdä hirveiden selittyiden kera niin kuin mies olisi hävennyt jotain. Kun tapasin sitten kaikki melkein yhteen menoon, niin hänen veljensä oli yllättynyt ja kyseli missä olemme tavanneet ja melkein epäili, että olen joku maksettu seuralainen tai suurin piirtein säälistä hänen veljensä kanssa. Tulin loistavasti toimeen ja tutustuin kaikkien kanssa, ellei mies olisi tullut väliin. Hän kertoili miten kukakin oli sanonut minusta jälkikäteen selkäni takana sitä sun tätä ja millaisia heittoja minusta oli lauottu kun en ollut kuullut. Alan epäillä näitä kun mietin kokonaiskuviota, sillä minua on alkanut epäilyttää.

Alkuun mieheni oli asian kanssa ok, että olen osa hänen elämäänsä, mutta kun pidin alusta lähtien kiinni siitä, etten lähde esim. hänen perheensä juttuihin mukaan työpaikkani tai terveyteni kustannuksella, niin ensimmäiset ongelmat alkoivat ilmetä. Mies otti hirveät huutoraivarit, kun kiitin 23. päivä joulukuuta kutsusta lähteä kahvittelemaan ja kerroin puhelimessa, että minulla on omat jouluriennot järjestettävänä, niin se oli miehen perheelle ok mutta mies sai kauhean baliikin. Häntä ärsytti, itketti ja suretti kun en voi olla mukana suuressa tapahtumassa, kun hänen isovanhempansakin ovat niin vanhoja. Sillä ei ollut väliä, että minulla oli kinkku uunissa, verhot ripustamatta ja osa lahjoistakin paketoimatta, mutta sehän oli vain oma syyni etten järjestänyt näitä aiemmin (eli ottanut melkein palkatonta vapaata?) ja ennustanut että tuollainen kutsu tulee.

Aistin myös selkeästi ettei miehen kaveripiiri oikein arvosta miestä, ja tämä kostautuu siten, että mies ensin kuuntelee kavereitaan illan ja sen jälkeen kiukuttelee minulle. Paiskoo ovia kuin teini, kertoo kaiken missä toimin väärin. Nyt viime aikoina hän on alkanut suoraan kaikkien kuullen ohjeistamaan ja valistamaan minua kaikkien kuullen ja näpäyttelee minua valheista kiinni jäämisestä - jos vaikka kerron, ettemme päässet ajoissa liikenteen takia, niin mies alkaa selostamaan miten oikeasti jäimme pois humalaisen naapurin takia jolle soitimme taksia (tietoa mikä ei mielestäni kuulu mihinkään.)

En suoraan sanottuna tiedä, mitä tehdä tuon tyypin kanssa enää, mutta tätä kirjoittaessa vahvistuu käsitys siitä
että meidän on erottava. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?