Mummo saa kyllä verenpaineen nouseen

Toi on just noin. Niinhän ne väittää että voi voi ku hyvä saa apua kauppareissulle vaan kuinkas ollakaan ei kelvannut. :)

Vanhat ihmiset usein ovat tuollaisia. Voi olla alkavan dementian merkki myös. Oma äitini on sellainen, että loputtomiin kursailee eikä kerro mitä tarvitsee vaan pitää aina viedä reilusti vaan kaikkea ettei mitään puutu, jolloin sitten jauhaa puoli tuntia, että on liikaa ruokaa. Kuitenkin myös vinoilee ja marttyroi, jos on hetken ilman esim. maitoa tai margariinia. Viimeksi kun hankin mekon hänelle, niin vaatimalla vaati liian pienen koon ja minusta ihanan kuosin haukkui verhokankaaksi☺.

Voishan sitä ajatella, että kun ihminen on viimeisillä meyreillään, niin kestää vaan ne ärsyttävätkin puolet hiljaa.

Ei tunnu kovin kivalta saada vaan lokaa niskaan kun lähtee auttamaan vanhuksia. Ei se vanhuuskaan oikeuta ilkeyteen

Tuliaisetkin olisivat lähteneet pois meille kun haluttiin ilahduttaa vanhuksia. Kun ei mikään kelpaa niin minkäs sille mahtaa! Pärjätköön omineen sitte.

Alzheimer ihan tekee ilkeäksu, jos se on. Ei ole ihmisen oma luonne silloin enää.

No tavallaan ymmärrän sua, mutta ymmärrän sitä mummoakin. Jos tykkää jälkiuunileivästä, niin ei se ole sama, jos joku tuo reissaria. Tai jos tykkää kreikkalaisesta jugurtista, niin arlan rasvaton ei ole sama. Tai jos tykkää kypsästä emmmentalista, niin se halvin extrajuusto ei ole sama.

Vierailija kirjoitti:

Tuliaisetkin olisivat lähteneet pois meille kun haluttiin ilahduttaa vanhuksia. Kun ei mikään kelpaa niin minkäs sille mahtaa! Pärjätköön omineen sitte.

Muista vanhana olla kiitollinen ja ystävällinen, jos nuoremmat eivät aina toimi täysin haluamallasi tavalla. Tai pyydä jättämään omillesi.

Joskus sanoinkin suoraan että nyt riitti ole sitten yksinäsi kun ei kelpaa mikään.

Mulle ei tarvi ilkeillä jos kannan hänelle ruokaa kotiin. Ja lääkkeet siinä samassa ja teen kaikki hommat muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhat ihmiset usein ovat tuollaisia. Voi olla alkavan dementian merkki myös. Oma äitini on sellainen, että loputtomiin kursailee eikä kerro mitä tarvitsee vaan pitää aina viedä reilusti vaan kaikkea ettei mitään puutu, jolloin sitten jauhaa puoli tuntia, että on liikaa ruokaa. Kuitenkin myös vinoilee ja marttyroi, jos on hetken ilman esim. maitoa tai margariinia. Viimeksi kun hankin mekon hänelle, niin vaatimalla vaati liian pienen koon ja minusta ihanan kuosin haukkui verhokankaaksi☺.

Voishan sitä ajatella, että kun ihminen on viimeisillä meyreillään, niin kestää vaan ne ärsyttävätkin puolet hiljaa.

Millainen yksikkö on meyer ja mitä se mittaa :D

Vierailija kirjoitti:

Joskus sanoinkin suoraan että nyt riitti ole sitten yksinäsi kun ei kelpaa mikään.

Mulle ei tarvi ilkeillä jos kannan hänelle ruokaa kotiin. Ja lääkkeet siinä samassa ja teen kaikki hommat muutenkin.

Tuollaisen raskaan uhrautumisen vuoksi on saatava hymyä ja kiitosta. Muuten jääköön sinne!!

Mullakin äiti kursailee ja se on raivostuttavaa.

Esimerkki: soitan äidille, että tulen poikkeamaan tänään/huomenna, käyn kaupassa matkalla, tuonko sulle jotain? Äiti mainitsee muutaman asian, jotka ostan ja vien äidille. Perillä äiti kiittelee vuolaasti ja samaan hengen vetoon toteaa, kuinka kiva että sai edes nämä, hänellä olisi ollut niin paljon muutakin, mitä kaupasta olisi tarvinnut, mutta kun ei halunnut vaivata...

Aaargghh!! Mä olen autolla, ja kun käyn kaupassa kuitenkin. Sama kuvio toistuu kerta toisensa jäljeen, vaikka olen puhunut asiasta. Eikä ole rahasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin äiti kursailee ja se on raivostuttavaa.

Esimerkki: soitan äidille, että tulen poikkeamaan tänään/huomenna, käyn kaupassa matkalla, tuonko sulle jotain? Äiti mainitsee muutaman asian, jotka ostan ja vien äidille. Perillä äiti kiittelee vuolaasti ja samaan hengen vetoon toteaa, kuinka kiva että sai edes nämä, hänellä olisi ollut niin paljon muutakin, mitä kaupasta olisi tarvinnut, mutta kun ei halunnut vaivata...

Aaargghh!! Mä olen autolla, ja kun käyn kaupassa kuitenkin. Sama kuvio toistuu kerta toisensa jäljeen, vaikka olen puhunut asiasta. Eikä ole rahasta kiinni.

Auttaisiko, jos veisit hänelle kauniin muistikirjan, johon hän voi viikon varrella kerätä ostoksia? Muistikirjasta hän voisi lukea niitä sinulle, kun soitat.

Tyypillistä, ettei apu kelpaa, mutta ehkä käänteisestä tavasta voisi olla hyötyä?

Kannataiskos soittaa mummolle jos kyseinen tuote on loppunut, että mitä tilalle.

Mä muistan oman jo edesmenneen mummuni repineen pelihousunsa, jos toi väärän merkkistä mansikkajogurttia tai maitoa purkissa, joka olikin ruskea sisältä.

Minun sodan aiheuttaman pula-ajan nähneet isovanhempani olivat kiitollisia kaikesta jonka saivat vaikka olisikin ollut eri merkkiä tai laatua johon ovat tottuneet, mutta tämä nykyinen vanhuksiksi tullut boomerisukupolvi joka on koko ikänsä elänyt yltäkylläisyydessä ei ole ikinä tyytyväinen mihinkään. Kaikesta naristaan ja syytetään nuorempia sukupolvia ja välillä muistetaan myös rutista omista edesmenneistä vanhemmistaankin.

Ilkeitä (vanhoja) naisia.

Jopa nyt jotakin!

Ymmärrän mummoa, on kamalaa jos odottaa jotain tiettyä asiaa (sanotaan esimerkkinä nyt vaikka leipää ja juustoa) ja saakin jotain sinne päin olevaa.

Esim. itse pidän tietystä juustosta tietyn leivän päällä, meneehän ne muutkin, mutta jos tuota "herkkuani" odotan, ikävän se on saada jotain muuta.

Ihmisillä on erilaisia makuja, jollekkin on ihan sama mitä hilloa lettujen kanssa on, joku haluaa nimenomaan vaikka vadelmahilloa.

Iäkkäillä ihmisillä se elämä (varsinkin korona-aikaan) on aika rajoittunutta... Oravanpyörässä juokseva jälkikasvu ei ehkä ymmärrä miten iso juttu se oikea jugurtti tmv. voi vanhukselle olla. Olisi kohteliasta soittaa ja kysyä, että tätä juttua ei nyt ole, tuonko jotain muuta vai jätänkö kokonaan ostamatta.

Osa tuotteista on myös suorastaan pahoja, esim. (ironisesti tuli mieleen ensimmäisenä) Mummonmuusi-muusijauhe, ihan kamalaa, jäisi syömättä jos joku toisi, Apetit pakastemuusin tai Lidlin pussimuusin sen sijaan söisin mielelläni.