Esikoinen tulossa, harkitsemme maalle muuttoa?

on liian rauhallista :)

Jos ette, niin pysykää kaupungissa myös lasten kanssa.

Entäs jos kylällä asuu vain uteliaita mummoja? Matkaa lähimpään kauppaan 15 km ja lähimpään kaupunkiin 35 km. Kyläkoulu on lakkautettu mutta lmeisesti jotain harrastustoimintaa tuolla koululla on. Miehen työ on liikkuvaa, joten työpäivä voi olla 6-10 tuntia päivästä. Eli aika yksin (kissan ja koiran kanssa) sitä sitten olisi. Haaveena hevoset sekä toinen koira. Tähän ei kaupungissa ole mahdollisuutta. Talo on iso-isovanhempieni talo joka vaatii kovasti remonttia, mutta sen jälkeen on todellinen unelma! Vai kannattaako pysytellä betonin keskellä?

Annan vinkiksi vain sen, että jos ette ole asuneet maalla, muuttakaa kuintenkin taajamaan. Oma lumityötraktori ja lasten koulutaksimatkat sekä susihukat pihamaalla eivät kuulu omiin suosikkeihi.

Unelmatalo on ehkä saatu rempattua, mutta entäpä muu? Lasten koulumatkat, kaveripiiri, sinun työsi, muu oma elämä ja harrastukset - onko se sellaisella tolalla kuin haluat?



Itselleni pelkkä oma unelmien talo ja hevonen ei riittäisi onneksi, vaikka joskus päiväunissa niistä haaveilenkin. Kaipaisin hyvin pian kaupungin kulttuuritarjontaa, harrastusmahdollisuuksia, monipuolisuutta, vilinää ja vilskettäkin. Sitä että pääsen minne vaan ilman omaa autoa ja että lapsilla on kaverit ja harrastukset pyörämatkan päässä. Ja myös sitä, että jokainen vastaantulija ei tunne minua vaan saan olla yksin väkijoukossa silloin, ku siltä tuntuu...

Minkä kokoinen kylä?

Me asutaan pienellä kylällä, asukkaita ehkä noin tuhat. Aluksi tuntui, että kylällä asuu pelkkiä uteliaita mummoja, mutta kun ihmisiin tutustuu, niin siitä se lähtee. Ensimmäinen vuosi oli kyllä aika vaikea. Onko kylällä perhekerhoa, leikkikenttää, harrastusryhmiä? Kannattaa tällätä itsensä mukaan, sillä tavalla pääsee vähitellen "kyläläiseksi" eikä ole enää "se outo kaupunkilainen".

Etäisyyksistä

Meillä matkaa kylän keskustaan on noin 5 km ja sekin tuntuu joskus aika pitkältä, lasten kanssa varsinkin. Kesällä kävelin sitä, mutta on se melkoinen operaatio kumminkin. Auto on tuolla sinun etäisyydelläsi täysin välttämätön. Meiltä on myös lähimpään kaupunkiin noin 35km. Kävin äitiyslomalla kaupungissa hengittämässä, muskarissa ja vauvajumpassa. Työ löytyi sittemmin kaupungista. Kaupunki lähellä on hyvä asia!

Remontista

Mekin asutaan vanhaa taloa, jonka remppaa vaativan kuoren alla piilee unelma. Niin me ainakin uskotaan, vaikka joskus usko meinaa loppua. Onko rahaa tehdä remonttia? Millä aikataululla? Vauva hidastaa tehokkaasti, sen lupaan. Välillä hermot menee talon epäkäytännöllisyyksiin, mutta hyviä puolia on kuitenkin paljon. Vaaleanpunaiset silmälasit on kyllä karisseet jo aikapäiviä sitten. Vanha talo vaatii paljon työtä ja pelkkä pintaremontti ei välttämättä riitä, esim. millaiset eristeet talossa on?

Oma tupa, oma lupa

Niinpä, elukoita, puutarhaa ja tilaa ei kaupungista löydy. Mutta sillä on hintansa.

Entäs jos kylällä asuu vain uteliaita mummoja? Matkaa lähimpään kauppaan 15 km ja lähimpään kaupunkiin 35 km. Kyläkoulu on lakkautettu mutta lmeisesti jotain harrastustoimintaa tuolla koululla on. Miehen työ on liikkuvaa, joten työpäivä voi olla 6-10 tuntia päivästä. Eli aika yksin (kissan ja koiran kanssa) sitä sitten olisi. Haaveena hevoset sekä toinen koira. Tähän ei kaupungissa ole mahdollisuutta. Talo on iso-isovanhempieni talo joka vaatii kovasti remonttia, mutta sen jälkeen on todellinen unelma! Vai kannattaako pysytellä betonin keskellä?

Noita samoja olen itsekin miettinyt. Itse olen koko elämäni viettänyt kaupungissa, mieheni taas on maalta kotoisin. Nautin oikeasti siitä, että on turvallista ja rauhallista. Mikään bilettäjä en ole koskaan ollut ja teatterissa käynnit ovat rajoittuneet pikkujouluihin ym työpaikan järjestämiin reissuihin. Kavereita ja sukulaisia kyseisellä paikkakunnalla asuu muutamia, miehellä myös joitain tuttuja. Harrastamisessa olen kyllä ollut aina tosi ahkera, jos jotain ei ole ollut tarjolla niin olen sitten etsinyt vähän kauempaa- ja löytänyt! Läheiset ystävät ja vanhemmat + sisarukset asuvat nykyään aika lähellä ja olemme tiiviisti tekemisissä, monta kertaa viikossa. Sillä hirvittääkin kuinka maalle onnistuu "kotiutua". Rakennusfirma on omasta takaa joten se ei ole ongelma, mutta entäs jos ei viihdytäkään? Kenelle voi myydä sukutilan?

muutettiin maalle 30km:n päähän kaupungista kun esikoinen syntyi. Nyt 10 vuotta asuttu, esikoinen koulussa, käy taksilla. Koti kokonaan remontoitu. Kaikki hyvin, paitsi että meidän aika menee lumitöissä ja lapsia harrastuksiin viennissä. Ulkona ei voi harrastaa mitään, kun on aivan säkkipimeää. Pihassa pihavalot, mutta ne eivät hirmuisesti auta. Kuljetetaan sit lapsia kaupunkiin vielä työpäivän jälkeen ja ollaan ihan uupuneita.

Kesällä kaikki on toisin, mut talvea ei tahdo kestää.

Ja tietenkään meillä ei ole mitään ehtoa, etteikö saataisi myydä tätä tilaa. Tottakai saadaan, kukaan lähisukulaisista ei vaan ymmärtäisi sitä ja "ikuinen viha" seuraisi meitä;)

Sinuna miettisin uudelleen.

Jos nyt saisin itse valita uudestaan. Muuttaisin taajaman liepeille, en ihan taajamaankaan, mutta parin/kolmen kilometrin päähän taajamasta. Ja rakennuttaisin sinne hyvin suunnitellun ja toimivan kodin.