Taapero puhuu alapää juttuja

Up

Voisiko joku kertoa minkälainen juttelu on normaalia taaperoikäiseltä? Kuinka paljon puhuvat yleensä tuollaisia?

jokin lempeä toruminen joka näyttää, ettei puheet ole soveliaita mutta joka näyttää senkin, että lapsesta välitetään ja joka takaa, ettei hän loppuikäänsä häpeä sitä, että on töpännyt puhumalla sopimattomia, olisi kaiketi ratkaisu. Miten se käytännössä onnistuu, se varmaan riippuu perheen sisäisestä dynamiikasta paljon. Mutta rajat on hyvä asettaa, jottei moisia möläytyksiä tule enää sellaisessa seurassa, jossa saa osakseen paljon tuomitsemista ja sitten se häpeämekanismi aktivoituu

Pissa-kakka-pippeli-pylly-vaihe on normaali osa kehitystä. Menee ohi kun ei tee siitä numeroa. 

Pissa kakka -linja ainakin on normaalia. Samoin alapäiden kommentointi esim että 'isillä on x, äidillä on y'.

Mikä pahempaa, niitä taaperoita on monenikäisiä. :O

Mitä noloa karvoissa on? Luonnollinen osa ihmiskehoa. Opetat lapsellesi kieroutuneen ajatusmallin, jos luonnollisista asioista ei saa puhua. 

Taaperolla on kyky aistia, mitä sanoja ei saisi sanoa äidin mirlestä.

Sitten ruokakaupassa rattaissa hän alkaa huutaa juuri niitä sanoja, kun hermostuu 😀

Parempi siis, ettei alunperinkään reagoi niihin sanoihin liian voimallisesti.

Nimim kokemusta on

Iltsikoiden terveys-uutisten luojat ovat yhä pissakakkapieru-tasolla, ainakin uutisista päätyellen: Miksi kakka jhaisee pierulle? Osaatko pissata oikein? Sata faktaa kakasta. Lue ja ylläty. Tällä nerokkaalla tavalla vähennät vessapaperin kulutusta. Lue ja muista yllättyä

Minun lapseni kertoi kassalla, että iskällä on kolme metriä pitkä pippeli. Hymyilin sisäisesti enkä reagoinut mitenkään. Kassanaistakin näytti hymyilyttävän. 

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni kertoi kassalla, että iskällä on kolme metriä pitkä pippeli. Hymyilin sisäisesti enkä reagoinut mitenkään. Kassanaistakin näytti hymyilyttävän. 

Korona-ajan turvaväli!

Ap taitaa olla provo miestaapero.

Ok, hyvä tietää. Ehdin jo säikähtää, että jotain on tapahtunut hänelle kun tuollaisia puhelee ja toistelee aina samaa juttua usein.

Meillä alkoi nuo pylly-pimppi-pissa-kakka-jutut samantien kun lapsi aloitti päiväkodissa 2,5 vuotiaana. Aina kun alkoi puhua noita juttuja niin muistutin ettei puhuta asioista jotka ovat uimapukualueella. Tuntui se uikkari olevan tarpeeksi konkreettinen esimerkki sille että mitkä alueet ovat yksityisiä ja mistä ei ole tapana huudella. Luin tämän uimapuku neuvon aikoinaan jostain artikkelista, olisikohan ollut Sinkkosen kirjoittama. 

kassanaisella meni stringit vaihtoon

Vierailija kirjoitti:

Meillä alkoi nuo pylly-pimppi-pissa-kakka-jutut samantien kun lapsi aloitti päiväkodissa 2,5 vuotiaana. Aina kun alkoi puhua noita juttuja niin muistutin ettei puhuta asioista jotka ovat uimapukualueella. Tuntui se uikkari olevan tarpeeksi konkreettinen esimerkki sille että mitkä alueet ovat yksityisiä ja mistä ei ole tapana huudella. Luin tämän uimapuku neuvon aikoinaan jostain artikkelista, olisikohan ollut Sinkkosen kirjoittama. 

Haluat sitten väkisin opettaa lapsellesi, että intiimialueisiin pitää tutustua perusteellisesti, koska äiti kielsi niistä puhumisen. Kiellettyhän kiinnostaa tunnetusti eniten. Lisäksi haluat ilmeisesti opettaa, että intiimialueita pitää hävetä, kun niistä ei saa edes puhua oikeilla nimillä. Ja uimapuvussakin on jotain hämärää, kun se liitetään näihin kiellettyihin alueisiin. Lapsiparka ei muuta voi sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni kertoi kassalla, että iskällä on kolme metriä pitkä pippeli. Hymyilin sisäisesti enkä reagoinut mitenkään. Kassanaistakin näytti hymyilyttävän. 

"kyllä se taitaa olla noin viisi metriä, ja se on tuolla ulkona parkkipaikalla". :)

Vierailija kirjoitti:

Meillä alkoi nuo pylly-pimppi-pissa-kakka-jutut samantien kun lapsi aloitti päiväkodissa 2,5 vuotiaana. Aina kun alkoi puhua noita juttuja niin muistutin ettei puhuta asioista jotka ovat uimapukualueella. Tuntui se uikkari olevan tarpeeksi konkreettinen esimerkki sille että mitkä alueet ovat yksityisiä ja mistä ei ole tapana huudella. Luin tämän uimapuku neuvon aikoinaan jostain artikkelista, olisikohan ollut Sinkkosen kirjoittama. 

Jari Sinkkonen ei taatusti ikinä ole kirjoittanut tuollaista soopaa. Hän on siihen ihan liian fiksu. 

ei mitään torumista, lapsi vain oppii myöhemmin sitten käyttämään sitä aseena, kuntietää, etät äiti ei tykkää.

Lapset ovat uteliaita ja tuollinen kuuluu siihen kehitykseen, kun lapsi alkaa jäsentää, että on tyttöjä ja poikia ja naisia ja miehiä ja miettiä mitä eroja heillä on.

ihan yksinkertaisesti joko ohitat lapsesi puheet karvoista, tai sitten jos lapsesi sanoo jonkun faktan karvoista,  sanot vain sellaisella aikuisen monotonisella äänellä että "olet oikeassa"

Sen jälkeen voit ohjata lapsen mielenkiinnon johonkin toiseen karvaiseen asiaan, sellaiseen, mistä on sinun mielestäsi ok puhua ja puhut lapsen kanssa siitä asiasta ajallisesti ja sisällöllisesti enemmän.

eillä kun lapsi kyseli vierailta, että onko teillä karvoja pimpissä (kysyi tämän saman kysymyksen myös miehiltä....) niin minä varoitin vieraita etukäteen varautumaan ja pyysin etteivät vastaa siihen mitään, että hoidan tilanteen. tein tämänsiks, että en halua lapselleni mitään häpeäkasvatusta mitä tulee normaaliin ihmisen anatomiaan ja fysiologiaan, mutta haluan opettaa hänet puhumaan kuitenkin aiheista, jotka eivät nolaa toisia. 

 MEillä se hoidettiin sitten niin, että minä vastasin lapselle, että aikuisilla yleensä on karvoja alapäässä, olet oikeassa. Katsopa muuten tuota meidän kissaa, sillä on karvoja ihan joka paikassa, eikös ole jännää... kissalla on koko naama täynnä karvaa. Oletkos huomannut muuten, että kissalla on karvoja myös anturoiden välissä tassuissa? Lapsi sai tässä vaiheessa jo niin onta uutta sanaa käsiteltäväksi ettei osannut kuin pudistaa päätään ja katsoaa minua ja kissaa. Tästä jatkoin ja kysyin, että mennäänkös katsomaan? Sitten mentiin ja ihmeteltiin kissan tassukarvoja ja kerroin miksi kissalla on sellaiset ja selitin, että ilveksellä on tuollaiset tupsut korvissa, ajatelepa, jos meillä ihmisillä olisi tupsut korvissa, olisikos hassua?

Loppuillan sitten lapsi selitti kaikille vieraille henkilökohtaisesti miten kissoilla on tassutupsut ja että se on tosi hyödyllistä. Kaikki oli ihan mukana  siinä. Lapsi vain unohti sitten kokonaan kysellä vierailta ihmisiltä onko heillä karvoja.