Kokemuksia asumisesta nuorena viikko-viikko -systeemissä?

Kyselen vaan koska pitäisi omalla kohdalla tehdä ratkaisuja lapsen tapaamisista, hän on nyt 10.

Ap

Up

Meitä on 3 sisarusta ja vanhempiemme kodit ovat alle kilometrin päässä toisistaan. Mun mielestä ihan hyvä systeemi olla viikko ja viikko. Meillä oli aivan eri säännöt ja systeemit kummassakin kodissa, mutta ihan hyvin se yleisesti ottaen meni. Välillä jos otti päähän, helpotti kun tiesi, että muutaman päivän päästä taas vaihdetaan kotia.

Pikkusiskoni ei suhtaudu kovin hyvin muutoksiin ja hänen mielestään olisi ollut kiva olla esim. 3 viikkoa kerrallaan, mutta tuo ei äidilleni sopinut. Halusi olla uuden miehensä kanssa joka toinen viikko, joten sillä mentiin.

Itse en ole ollut nuori tuossa tilanteessa, mutta siskoni lapset ovat parhaillaan. 12v ja 14v. Ovat olleet jo parisen vuotta.

Välillä se toimii kuin nakutettu, mutta sitten niille tulee sellaista uupumista.

Viikko-viikko systeemiin kun lisäät harrastusreissut, sukuloinnit, kaveri yökyläilyt ja perheen kanssa reissaaminen. Välillä valittavat, että eikö tää ravaaminen koskaan lopu. Koko ajan pitäisi olla laukut pakattuna, kun milloin mihinkin on kiire lähteä. Saisko joskus vaan olla?

Tietenkin nauttivat noista menoistansa määränpäässä. Mutta ymmärtäähän sen, harva haluaa viettää matkalaukku elämää.

Muistan kun nuorempi noista kerran sanoi, että mummolla ja meillä on tutummat kodit, kun kumpikaan niistä uusista paikoista. Sepä se.

Ovat nyt korona-aikana pitäneet pidempiä aikoja (2viikkoa - kuukausi), eikä kisareissuja ja yökyläilyjäkään ole ollut. Saaneet purkaa laukkuväsymystään ja kotiutumaan kumpaankin kotiinsa paremmin. Silleen hyvä, että vanhemmatkin alkavat olla paremmissa väleissä keskenään. Toisaalta on uudet kumppanitkin, että mitä se sitten taas tuo lasten elämään... muuttuuko jälleen kaikki, kun ovat juuri rauhoittuneet paikalleen?

Vierailija kirjoitti:

Meitä on 3 sisarusta ja vanhempiemme kodit ovat alle kilometrin päässä toisistaan. Mun mielestä ihan hyvä systeemi olla viikko ja viikko. Meillä oli aivan eri säännöt ja systeemit kummassakin kodissa, mutta ihan hyvin se yleisesti ottaen meni. Välillä jos otti päähän, helpotti kun tiesi, että muutaman päivän päästä taas vaihdetaan kotia.

Pikkusiskoni ei suhtaudu kovin hyvin muutoksiin ja hänen mielestään olisi ollut kiva olla esim. 3 viikkoa kerrallaan, mutta tuo ei äidilleni sopinut. Halusi olla uuden miehensä kanssa joka toinen viikko, joten sillä mentiin.

Surullista, että munankipeys menee lapsen edelle. Näitä tarinoitahan riittää.

Mun tuntemat nuoret on toivoneet, ettei tarvitsisi vaihtaa viikon välein. Ehtii vähän asettua, jos saa olla esim. 2 viikkoa kerrallaan samassa paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on 3 sisarusta ja vanhempiemme kodit ovat alle kilometrin päässä toisistaan. Mun mielestä ihan hyvä systeemi olla viikko ja viikko. Meillä oli aivan eri säännöt ja systeemit kummassakin kodissa, mutta ihan hyvin se yleisesti ottaen meni. Välillä jos otti päähän, helpotti kun tiesi, että muutaman päivän päästä taas vaihdetaan kotia.

Pikkusiskoni ei suhtaudu kovin hyvin muutoksiin ja hänen mielestään olisi ollut kiva olla esim. 3 viikkoa kerrallaan, mutta tuo ei äidilleni sopinut. Halusi olla uuden miehensä kanssa joka toinen viikko, joten sillä mentiin.

Surullista, että munankipeys menee lapsen edelle. Näitä tarinoitahan riittää.

Kolme viikkoa on yleensä liian pitkä vaihtoväli lapsille ja on tärkeää, että kaikki sisarukset vaihtavat kotia samassa rytmissä, jolloin oikeus sisaruksiin säilyy.

Myös äidillä on oikeus parisuhteeseen eron jälkeen. Ei se ole mitään munan kipeyttä (vaikka seksuaalivietti on aivan normaalia ja seksi iloinen asia), jos rinnalleen pysyvän kumppanin haluaa. Oletko itse liitossasi vain seksin takia?

Mun vanhemmat erosivat kun olin 13v ja pikkusisko oli 9v ja isoveli 15v.

Kumpikin vanhemmista muutti uuteen asuntoon samalla alueella missä oltiin aiemminkin asuttu. Aluksi kummallakaan ei ollut mitään uutta suhdetta.

Meillä meni musta tosi kivasti. Hirveesti vaikutti varmasti se, että isä ja äiti erosivat ns. sovussa ja säilyttivät hyvät välit eron jälkeen. Oltiin yleensä viikko-viikko systeemillä, mut joskus oli vaikka vaan yksi lapsi isän tai äidin luona yhden viikon ja se oli aina ihanaa kun sai leikkiä olevansa "ainut lapsi".

Molemmat kodit tuntui kodilta. Isän luona jaoin huoneen pikkusiskon kanssa, äidin luona kaikilla oli oma huone. Vaatteita ja tavaroita meillä oli molemmissa kodeissa ja en muista että olisi ollut sellaista, että joku asia olisikin väärässä kodissa kun sitä tarvi.

Kun olin 15v äiti alkoi seurustella uuden miehen kanssa ja tämä muutti äidin luokse jossain vaiheessa. Tämä oli ok meistä lapsista. Isä alkoi seurustella myös samoihin aikoihin, mutta tämä uusi nainen ei ole koskaan muuttanut isän luokse. Oli toki öitä siellä silloinkin kun ne oltiin isällä. Ovat olleet yhdessä jo yli 10v, mutta asuvat erillään.

Tää oli mun kokemus, luulen et tosi paljon vaikutti se, että vanhemmilla pysyi välit. Ainahan avioero on kamala paikka lapsille, mutta varmasti kahta kauheampi jos vanhemmat jäävät riitelemään ja haukkuvat toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on 3 sisarusta ja vanhempiemme kodit ovat alle kilometrin päässä toisistaan. Mun mielestä ihan hyvä systeemi olla viikko ja viikko. Meillä oli aivan eri säännöt ja systeemit kummassakin kodissa, mutta ihan hyvin se yleisesti ottaen meni. Välillä jos otti päähän, helpotti kun tiesi, että muutaman päivän päästä taas vaihdetaan kotia.

Pikkusiskoni ei suhtaudu kovin hyvin muutoksiin ja hänen mielestään olisi ollut kiva olla esim. 3 viikkoa kerrallaan, mutta tuo ei äidilleni sopinut. Halusi olla uuden miehensä kanssa joka toinen viikko, joten sillä mentiin.

Surullista, että munankipeys menee lapsen edelle. Näitä tarinoitahan riittää.

Kolme viikkoa on yleensä liian pitkä vaihtoväli lapsille ja on tärkeää, että kaikki sisarukset vaihtavat kotia samassa rytmissä, jolloin oikeus sisaruksiin säilyy.

Myös äidillä on oikeus parisuhteeseen eron jälkeen. Ei se ole mitään munan kipeyttä (vaikka seksuaalivietti on aivan normaalia ja seksi iloinen asia), jos rinnalleen pysyvän kumppanin haluaa. Oletko itse liitossasi vain seksin takia?

Kyllä se on munankipeyttä, jos se menee lapsen ohi.

Äiti olisi voinut hoitaa viettiään muualla kuin lasten kustannuksella.

Mä en ole liitossani vain seksin takia. Tuo äitihän oli.

Mulla oli, ei valittamista. Koin kivaksi, että molempien kanssa pääsi elämään arkea, ja suhteet molempiin säilyivät.