Onko siinä jotain väärää, että tykkää tulla huomatuksi?

Tänään heräsin vasemmalla jalalla, olin valvonut meljään kun ei vaan uni tullut stressin takia. Tunsin itseni rumaksi ja huonovointiseksi. Istuin junassa ja tutkailin rikki mennyttä sateenvarjoani. Sitten käännyin taululle päin joka oli takanani ja huomasin että viereisellä raiteella seisovassa junassa oli suunnilleen ikäiseni nuori mies pää kääntyneenä minuun päin ja hän hymyili vienosti. Käänsin pään hetkeksi pois ja takaisin tarkistaakseni vieläkö hän tuijottaa, ja niin teki. Sitten hän jotenkin nolostui ja käänsi katseensa pois. Sitten junansa jo lähtikin.

Tuosta tapahtumasta tuli niin hyvä mieli. Eiköhän lähes jokainen itsensä kanssa vähänkin sinut oleva ihminen tykkää tulla huomatuksi. Sitä vaan eivät kaikki kehtaa myöntää, koska pitäisi olla niin nöyrä ja esittää, ettei muiden huomio imartele.

Itse en ole somessa, niin en saa mitään sometykkäyksiä enkä seliaisia edes haluaisi, koska kuvat ovat vain kuvia, eivätkä ne kerro ihmisen todellisesta ulkonäöstä eikä viehättävyydestä kaikkea, usein jopa vääristävät sitä. Tästä syystä onkin paljon nautinnollisempaa tulla huomatuksi tosielämässä.