Töihin hoitovapaan jälkeen
Olen palaamassa töihin hoitovapaalta (lapsi vähän päälle 1 v.) ja mietityttää paljon, kuinka arki lähtee rullaamaan. Isä jää vielä lapsen kanssa kotiin, mutta ikävä lasta kohtaan tuntuu jo nyt musertavan minut! En millään haluaisi vielä mennä töihin, mutta sain uuden työpaikan, jonka halusin ottaa vastaan.
Miten te muut olette pärjänneet ikävän kanssa ja kuinka lapsenne on pärjännyt töihin paluunne jälkeen?
Kommentit (15)
Siihen tottuu 2 viikossa.
T. Viidesti saman kokenut
Tsemppiä, kyllä se siitä lähtee sujumaan.
Miksi päätit lähteä töihin? Halusiko mies koti-isäksi? Sympatiani sinulle, itse en olisi kyennyt tuohon.
Vierailija kirjoitti:
Siihen tottuu 2 viikossa.
T. Viidesti saman kokenut
Kiitos, hyvä tietää :) Nyt tuntuu, etten vaan voi tottua ikinä...En tajunnut, että tämä voi oikeasti olla näin rankkaa! Ap.
Kaikkeen tottuu, mutta samalla menettää jotain. Siihenkin tottuu.
Olet saanut rakennettua hyvän kiintymyssuhteen vauvaasi, se on hieno asia. Eron tuska on sen varjopuoli. Etkö voi enää muuttaa tilannetta?
Vierailija kirjoitti:
Miksi päätit lähteä töihin? Halusiko mies koti-isäksi? Sympatiani sinulle, itse en olisi kyennyt tuohon.
Isä halusi kyllä jäädä myös kotiin lapsen kanssa joksikin aikaa, ja toisaalta minä sain vihdoin työtä lähempää kotiamme, joten kokonaisuuden kannalta näin on parempi. Taloudellisesti myöskään emme voi olla lapsen kanssa montaa vuotta kotona, ja toisaalta myös nuorena muutama vuosi sitten vastavalmistuneena joudun tekemään uraa. Ap.
Minulla on sama pian edessä, tosin lapsi on 1,5v ja joutuu menemään päiväkotiin. Pakko mennä töihin taloudellisen tilanteen takia. Jännittää miten lapsi sopeutuu päiväkodin hälinään.
Itse aloitan maanantaina työt, kuopus silloin 11kk. Olen innoissani! Mies on pitää isyysvapaat ja on hoitovapaalla maaliskuun alkuun asti.
Esikoisen aikaan isä piti vanhempainvapaat ja palasin töihin vauvan ollessa vajas 4kk, joten mennyt vuosi on ollut suorastaan luksusta. Tiedän kaiken menevän nytkin hyvin, koska mies oli erinomainen isä esikoisellekin. Aloittajalle isot tsempit, eka viikko tuntuu haikealta mutta eikös se hyvin mene.
Vierailija kirjoitti:
Olet saanut rakennettua hyvän kiintymyssuhteen vauvaasi, se on hieno asia. Eron tuska on sen varjopuoli. Etkö voi enää muuttaa tilannetta?
Kiitos! <3 Tilannetta ei voi enää muuttaa, sillä molempien työnantajien kanssa on jo tästä sovittu. Ap.
Miten muuten olette käsitelleet omaa ikäväänne ja haikeutta lapsenne kanssa? Huomaan lapsen vaistoavan oman haikeuteni (haluaa olla koko ajan tiiviisti lähelläni), ja koitan hänelle sitä parhaani mukaan selittää ja pidän paljon lähellä, hellitään ja sylitellään koko ajan. Yritän olla myös ns. reipas, mutta se ei oikein minulta meinaa onnistua :D Ap.
Tuntuu se alkuun pahalta, mutta itse ainakin nautin myös siitä että sain palata ns. Työrooliin tiiviin äitiyden roolin opettelun jälkeen.
Alkuun oli myös vaikeaa ns. Luovuttaa lapsen hoito jonkun toisen vastuulle ja päästää irti kontrollista mitä tuli vaikka lapsen syömiseen tai kiipeilytelineessä heilumiseen.
Kahden viikon jälkeen lapsi oli jo ihan sujut päiväkodin kanssa ja kehittyi hurjasti monissa asioissa muilta lapsilta oppien.
Nyt on neljävuotias, ja viiden viikon lomailun jälkeen odottaa innolla paluuta päiväkotiin.
Lapsi vaistoaa sinun tuskasi, ja reagoi siihen. Älä dramatisoi tilannetta, jos sitä kerran ei voi muuttaa. Harjoittele jo nyt pikku eroja, käy kaupassa ja asioilla ilman häntä. Hän oppii siihen, että äiti kuitenkin palaa, vaikka on välillä pois. Kun on eron hetki, hoida se iloisesti ja reippaasti, älä jää kuikuilemaan ja haikailemaan tilannetta.
Useimmilla lapsilla tilanne on sama, ja kyllä se ajan kanssa hoituu hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi vaistoaa sinun tuskasi, ja reagoi siihen. Älä dramatisoi tilannetta, jos sitä kerran ei voi muuttaa. Harjoittele jo nyt pikku eroja, käy kaupassa ja asioilla ilman häntä. Hän oppii siihen, että äiti kuitenkin palaa, vaikka on välillä pois. Kun on eron hetki, hoida se iloisesti ja reippaasti, älä jää kuikuilemaan ja haikailemaan tilannetta.
Useimmilla lapsilla tilanne on sama, ja kyllä se ajan kanssa hoituu hyvin.
Kiitos! Näin olen yrittänytkin toimia :) Todella huomaan, että lapsi vaistoaa tunteeni, ja hän on selkeästi todella herkkä aistimaan tunnetiloja. Pyrin olemaan dramatisoimatta tätä tilannetta :) Ap.
Tiedän, että isä hoitaa lasta todella hyvin ja on rakastava, mutta silti minua ahdistaa ja itkettää, etten saa olla koko päivää lapsemme kanssa. Lapsi syö vielä rintaakin useasti päivän mittaan...Mulla tulee lasta ikävä jo lyhyellä kauppareissulla, niin mitenhän oikeasti tulen pärjäämään. Tää on ollu mun elämän paras vuosi, ja harmittaa niin hirveästi, että se on nyt ohi :( Ap.