Hei kaikki jotka olette naimisissa/olette olleet ja hääjuhlassa vieraana olleet

Kannattaisi välttää niitä kaikkein pahimpia hääkliseitä: morsiamen ryöstöä, tunnistus- ja muita kilpailuja, liian ahdasta hääpaikkaa. Yrittäkää edes keksiä jotain omaperäistä, eikä kopioida kaikkia vanhoja juttuja, jotka jokainen on nähnyt tuhat kertaa.

Tylsää vieraiden kannalta on se, jos morsiuspari menee hääkuvaukseen vihkimisen jälkeen ja vieraat odottelee juhlapaikalla.

Mun mielestä leikit harvoin onnistuu ja on erityisen hauskoja, yleensä ne ovat vaivautuneita hetkiä.

Se, että morsiuspari istuu kaksistaan erillisessä pöydässä ja näyttää vielä siltä, että heillä ei ole toisilleen mitään sanottavaa, ei edistä juhlatunnelmaa. Jalkautukaa vieraiden pariin seurustelemaan. Plaseeratkaa itsenne samaan pöytään lähimpien kanssa.

Tästä on ollu niin monta ketjua, että innostuukohan kukaan tästä samasta aiheesta enää. tuolla on tollanen haku toiminto, kokeile sitä.

Moka numero 1 on mennä hääkuvaukseen vihkimisen ja juhlan välillä, niin että vieraat joutuvat odotella pari tuntia kuivin suin. Käykää ennen vihkimistä kuvissa tai ottakaa kuvat juhlapaikalla jos siihen on sopivat puitteet.

Suurimmat sudenkuopat niin omissa, kuin niissäkin mihin olen vieraana osallistunut, liittyvät juurikin noihin hassunhauskoihin leikkeihin. Perinteiset ovat kaikki jo nähneet, kokeneet ja kyllästyneet. Uutta ja omaperäistä? Todennäköisesti ainoat jotka pysyvät leikissä mukana ja joita se aidosti kiinnostaa on leikin suunnitellut morsiusparin lähipiiri.

Parhaiten onnistuneita ovat olleet mielestäni ne hääjuhlat, missä aterioinnin ja siihen perinteisesti kuuluvien puheiden jälkeen pakkoleikitykset on unohdettu, ja ohjelmisto on ollut niin hääparille kuin vieraillekin vapaamuotoista seurustelua ja tanssia. Näissä tapauksissa myös hääpari on päässyt luontevasti omiin juhliinsa mukaan, eikä ole tarvinnut luudanvarsi ahterissa istua näytillä ja odottaa seuraavaa osaa näytelmästä.

Kiitos tähän asti tulleista vinkeistä :)

Eli ainakin tuo kuvausasia on ihan varteenotettava huomio. Leikit yms. taitaa riippua aika paljon parista ja vieraista, itse emme miehen kanssa välttämättä siihen lähtisi.

Mitä tulee taas tuohon matkimiseen niin sinänsä vähän ”paha” matkia kun ei ole ollut häissä, mutta en nyt äkkiseltään keksi mitään normaalista poikkeavaa joka olisi erityisen hauskaa ja kivaa vieraillekin.

Vihkimisen jälkeen hääpari menee vähintään kolmeksi tunniksi hääkuvien ottoon. Vieraat siirtyvät juhlapaikalle odottelemaan pitkäksi aikaa kuivin suin. Välttämättä ei edes päästetä tilaan, jossa voisi istua, koska pitopalvelu tai juhlakalujen sukulaiset häsläävät vielä kattauksen ja koristelujen kanssa, joten vanhukset alkavat pyörtyillä, kun joutuvat seisoskelemaan saamatta välillä edes lasillista vettä.

Juhlasalissa ei mahdu kunnolla liikkumaan tai edes istumaan, koska tilan kokoon nähden on kutsuttu ihan liikaa vieraita. Osa tuoleista on lisäksi jotain ikäloppuja puutarhatuoleja, joissa on epämukava istua.

Seremoniamestarilla ei ole puhelahjoja, ja välispiikkaukset ovat tasoa ”siis tota öö koht alkaa niinku ruokailu tai siis niinku no joo”.

Ohjelma on sekava kavalkadi sisäpiirihuumoria, josta kukaan ulkopuolinen ei ymmärrä mitään. Hääleikit näyttävät yleisölle lähinnä siltä, että kymmenen aikuista ihmistä konttailee lattialla pitäen kiinni yhdestä ja samasta näkkileipäpalasesta ja nauraa samalla naamat punaisena.

Känninen kaaso käy halailemassa kiitoshalit kaikille vieraille ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Vierailija kirjoitti:

Tylsää vieraiden kannalta on se, jos morsiuspari menee hääkuvaukseen vihkimisen jälkeen ja vieraat odottelee juhlapaikalla.

Mun mielestä leikit harvoin onnistuu ja on erityisen hauskoja, yleensä ne ovat vaivautuneita hetkiä.

Se, että morsiuspari istuu kaksistaan erillisessä pöydässä ja näyttää vielä siltä, että heillä ei ole toisilleen mitään sanottavaa, ei edistä juhlatunnelmaa. Jalkautukaa vieraiden pariin seurustelemaan. Plaseeratkaa itsenne samaan pöytään lähimpien kanssa.

Ei siinä pöydässä istuta kuin syömisen ajan, sitten voi vapaasti seurustella vieraiden kanssa missä vaan. Kyllä morsiusparilla tulee oma pöytä ehdottomasti olla.

Vastaan toisinpäin. Viime vuonna läheisen häissä onnistui

Seremoniamestari oli sujuvasanainen ja osasi hommansa

Ruokaa riitti

Ei liiallista pönötystä.

Leikkejä oli kolme, toimivat

Ruoan kanssa viiniä, mutta muu alkoholitarjoilu vasta kun tanssiosuus alkoi ja jatkui bileinä.

Olen se sukulaistäti

Vierailija kirjoitti:

Vihkimisen jälkeen hääpari menee vähintään kolmeksi tunniksi hääkuvien ottoon. Vieraat siirtyvät juhlapaikalle odottelemaan pitkäksi aikaa kuivin suin. Välttämättä ei edes päästetä tilaan, jossa voisi istua, koska pitopalvelu tai juhlakalujen sukulaiset häsläävät vielä kattauksen ja koristelujen kanssa, joten vanhukset alkavat pyörtyillä, kun joutuvat seisoskelemaan saamatta välillä edes lasillista vettä.

Juhlasalissa ei mahdu kunnolla liikkumaan tai edes istumaan, koska tilan kokoon nähden on kutsuttu ihan liikaa vieraita. Osa tuoleista on lisäksi jotain ikäloppuja puutarhatuoleja, joissa on epämukava istua.

Seremoniamestarilla ei ole puhelahjoja, ja välispiikkaukset ovat tasoa ”siis tota öö koht alkaa niinku ruokailu tai siis niinku no joo”.

Ohjelma on sekava kavalkadi sisäpiirihuumoria, josta kukaan ulkopuolinen ei ymmärrä mitään. Hääleikit näyttävät yleisölle lähinnä siltä, että kymmenen aikuista ihmistä konttailee lattialla pitäen kiinni yhdestä ja samasta näkkileipäpalasesta ja nauraa samalla naamat punaisena.

Känninen kaaso käy halailemassa kiitoshalit kaikille vieraille ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Kuulostaa aika hurjalta 🥴 eli ei tosiaan odotuteta vieraita ja tilaa pitää olla riittämiin. Itselle nuo sisäpiirivitsien heitot porukassa jossa kaikki eivät tiedä ja tunne on vain epäkohteliasta oli kyse sitten illanistujaisista, kaveriporukasta jne.

Mietin tuota vihkimisen jälkeen hääparin kuvausta, että miksi Suomessa ei pidetä coctail-tuntia? Itse järjestäisin asian näin, niin vierailla olisi mukavaa pientä naposteltavaa ja juotavaa, samalla kun itse ottaisimme hääkuvia.

Ei lapsia häihin! Pilaavat muuten kauniin tunnelman, ja aina joku joutuu niitä kaitsemaan. Pahinta on vihkimisen aikana rääkyvät kiljukaulat.

Olen ollut varmaan 20 häissä, mutta hääthän elää muun muutoksen myötä, vaikka pääkohdat pysyvät samoina.

Olin toissa kesänä noin 100 hengen häissä, siskon tytön. Pariskunta oli noin 30 kymppisiä, samoin ystäväparit. Näissä häissä minulle oli uutta ja oli ihan onnistunut

ratkaisu, että haapari oli plaseerannut itsensä pitkäänpöytään keskelle. Pöydässä oli kolme kaasoa ja kaksibestmania puolisoineen. Ihailin sanavalmiita nuoria. Häissä sekä morsiamen että sulhasenäidit pitivät puheen. Sen lisäksi jokainen kaasoja bestman kävi puhumassa, ja osalla oli todella sana hallussa. Nämä puheet olivat näiden häiden parasta ohjelmaa, tylsiä leikkejä ei ollut.