Lue keskustelun säännöt.
En ole mieheni tosirakkaus. Muita?
26.07.2020 |
Naimisissa olemme ja hyvin menee. Mutta joskus tulee väkisinkin mietittyä että kuinka paljon mies miettii ja kaipailee nuoruutensa tosirakkautta. Eivät kuulemma seurustelleet mutta muita reittejä kuulin että olivat toistensa perään valtavasti. Ja on mies jotain naisesta joskus maininnutkin..
Kommentit (9)
Jonkun ikäkriisin kohdalla se sitten tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen valitettavasti epätoivoisesti mennyt kimppaan miehen kanssa, jonka tosirakkaus on penkkiurheilu. Toinen nainen olisi paljon helpompi vastus kuin Chelsea. Noin periaatteessa kaikki on hyvin, mutta eipä tässä itseään kovin tärkeäksi tunne.
Mistä tiedät, ettei ole tosirakkaus? Oletko vain mustasukkainen ja epävarma itsestäsi?
Kiva elää miehen kanssa joka ajattelee toista naista, ei muutes tule pitemmän päälle onnistumaan, tai riippuu siitä miten hyvät näyttelijän lahjat on...molemmilla.
No en ole minäkään. Tiedän varsin hyvin sen, että mieheni yritti aikoinaan lukiossa erästä Caritaa. Ne deittailikin jotain kuukausia, mutta siis lyhyen aikaa. Mies yritti ja yritti saada häntä takaisin, vaan ei saanut. Vierestä siis katsoin. Ja on asiasta puhuttu, että se oli hänen suuri rakkautensa. Mitä sitä kiistämään. Mutta elämä ei aina mene niin kuin itse tahtoo. Ihan tyytyväinen olen silti nykytilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en oikein ymmärrä. Siis onko mies sinulle sanonut että olet kakkosvaihtoehto? Vai onko se toinen nainen joku ihan saavuttamaton, jo naimisissa ja onnellinen johon miehelläsi ei ole mitään saumaa? Jättäisin itse heti tyypin jolle en merkitse mitään. Mitä järkeä olla kakkosvaihtoehto? Jollekin muulle olet ykkönen. Jätä miehesi haaveilemaan.
Vierailija kirjoitti:
No en ole minäkään. Tiedän varsin hyvin sen, että mieheni yritti aikoinaan lukiossa erästä Caritaa. Ne deittailikin jotain kuukausia, mutta siis lyhyen aikaa. Mies yritti ja yritti saada häntä takaisin, vaan ei saanut. Vierestä siis katsoin. Ja on asiasta puhuttu, että se oli hänen suuri rakkautensa. Mitä sitä kiistämään. Mutta elämä ei aina mene niin kuin itse tahtoo. Ihan tyytyväinen olen silti nykytilanteeseen.
Olet tyhmä lapanen. Elämäsi kuluu hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aika mustavalkoista ajatella että kumppanin pitäisi olla se "ykkösvaihtoehto" tai sitten heittää koko muuten hyvä suhde kaivoon. Laitan ykkösvaihtoehdon lainausmerkkeihin, koska miten sen oikein määrittelee? Moni "ykkösvaihtoehdon" kanssa naimisiin mennyt on eronnut kun ei suhde sitten ollutkaan auvoista onnea vaan riitojen repimää kitkuttelua. Olikos se sitten se paras vaihtoehto? No ei ollut.
Moni unohtaa sen, että se nuoruuden "ykkösvaihtoehto" on rakkauden huumassa ajateltu ihannoitu kumppanin karikatyyri, joka ei sitten arkielämässä vastaa ollenkaan kuvitelmia. Vanhemmiten alkaa ymmärtämään että onnellisen ja tasapainoisen elämän voi muodostaa sellaisen kumppanin kanssa, jonka kanssa arki sujuu ja ajatukset kohtaavat, vaikka suuri intohimoja ei olisikaan. Moni unohtaa että (nuoruuden) rakastuminen ei ole sama asia kuin loppuelämän rakastaminen. Jälkimmäinen vaatii työtä, kompromisseja, yritystä ja kärsivällisyyttä.
Vaikka nuoruuden rakkaus sydämen pohjalla kutittelee, ei ole lainkaan varmaa että vaihtamalla paranee ja elämä muuttui iskulla paremmaksi, jos voisi kumppanin vaihtaa. Sitä paitsi, monikohtan näistä "jätä kumppanisi, jos olet kakkosvaihtoehto" -kommentoijista on elänyt oikeassa suhteessa? Kirjoitusasusta päätellen esim. #7 on aika ehdoton mielipiteissään (ykkösvaihtoehto vs. ei merkitse mitään). Oikeassa ihmissuhteessa tulee pidemmän päälle rankkaa, kun on asioissa on vain kaksi ääripäävaihtoehtoa.
Noh. Oisha se sen lanssa, jos olisi hänen rakkaus.