Hei sinä ehdoton kotiäitiyden kannattaja! Tulitko ajatelleeksi että...

... minä ja moni muukin työäiti tahtoisi olla kotiäiti. Minäkin olen sitä mieltä, että koti on paras paikka lapselle. Minunkini suuri haaveeni olisi ollut hoitaa lapseni itse... mutta



- mieheni tienaa kuukaudessa netto 1400 euroa. Tästä pois asuminen, sähkö, vesi, ruoat, pesuaineet, vaatteet, nuohousmaksu, roskiksen tyhjennys, opintolaina x 1, tv-lupamaksu, kotivakuutus, lääkkeet ja terveyskeskus/sairaalakäynnit, hammaslääkärikäynnit, esikoisen jumppaharrastus, autoon bensat ja vakuutukset (mieheni työssä auto on välttämätön) ja muut kulut niin mitä jää kuukaudessa, vuodessa?



Jos olisin jäänyt pidemmäksi aikaa kotiäidiksi, myös kun kotihoidontuki nuorimman täytettyä 3 vuotta loppui, olisi meillä todella todella todella tiukkaa rahallisesti. Näillä seuduilla, missä molempien vanhemmat ja sisarukset ja ystävät asuu, maksaa kolmion vuokra 800-1000 euroa. Käytännössä ainoa vaihtoehto olisi joko heittäytyä sossun elätiksi tai sitten muuttaa pois rakkaiden läheisten läheisyydestä. Nyt kun minäkin olen töissä, on meillä peräti omistusasunto kerrostalossa. Hulppeasti emme todellakaan elele nytkään. Ei ole juuri varaa kylpylälomaan tai risteilyynkään, saati ulkomailla emme ole ikinä aikuisiällä käyneet. Nytkin täytyy katsella mitä kaupasta ostaa, mutta nyt tulemme toimeen kun järkeä käytämme.



Menin töihin lyhennetyllä työpäivällä (6h/pvä) kun kuopus täytti 2v. Siinä vaiheessa oli rahallinen tilanne jo todella onneton. Koheni kyllä kun töihin menin. Kun kuopus täytti syksyllä 3v, aloin tehdä kokopäiväisiä työpäiviä.



Kaipaan oikeasti niitä kotiaikoja ja niin kaipaavat lapsetkin. Mutta tämä on meidän elämä.



Toki olisin voinut valita elämäni rakkauden sijasta varakkaan miehen, jonkun jonka olisin nainut rahan vuoksi, mutta silloin olisin varmasti onnettomampi kuin nyt, "sisäisesti tyhjä".



Tällä oli tarkoitus kertoa vain, että on niin väärin tuomita työssäkäyvä äiti huonoksi äidiksi. Kaikilla ei ole realistista mahdollisuutta siihen unelmien kotiäitiyteen. Ja kun meillä työssäkäyvillä on jo muutenkin paha mieli olla erossa lapsistamme niin paljon, niin ikävä on vielä lukea ja kuulla näitä "päiväkodit on Hitlerin aikaisia, huono äiti menee töihin, kaikilla on varaa olla kotona jos vaan haluaa" -juttuja.



Yritän itse panostaa lapsiini ja suoda heille paaaljon rakkautta iltaisin ja viikonloppuisin. Tiedän ettei se ole sama kuin jos 24h olisi mahdollisuus heistä rakkaudella parhaansa mukaan huolehtia, mutta se on se mitä minä pystyn tekemään omalla kohdallani henk. koht. lasteni hyväksi. Ei sitä saisi vähätellä niin rankasti kuin nyt tehdään.



--- Ja nyt lasten kanssa kirjoja lueskelemaan, jutustelemaan ja leikkimään---



Kiva jos jaksoit lukea ja vielä kivempi jos jaksoi ajatella asiaa tältä toiselta kannalta, miettien oikeasti miltä meistä työäideistä voi tuntua.