Lue keskustelun säännöt.
Kun ei ole oikein ketään kelle puhua ja jolta saisi tukea?
25.07.2020 |
Mies löytyy toki ja tiedän että olen onnekas kun minulla on edes yksi ihminen jolle voin uskoutua ja avautua, mutta välillä kaipaisi isompia turvaverkkoja ja tietoa siitä että jos jotain sattuu niin apua ja tukea on saatavilla. Perheeni on mukava, mutta heillä on omat ongelmansa enkä koskaan ole kokenut voivani tukeutua heihin. Muutamia vanhoja opiskelukavereita on, mutta asun ulkomailla ja yhteydenpito on vuosien aikana jäänyt vähäiseksi. Se olen aina minä jos joku kyselee kuulumisia enkä aina saa edes vastausta :( täällä uudessa maassa ei oikein mitään vahvoja ystävyyssuhteita ole syntynyt valitettavasti. Kohtalotovereita?
Kommentit (10)
Ei mullakaan ole ketään, hulluihin hirviövanhempiin ei ole välejä eikä ole sellaisia ystäviä jolle voisi puhua. Harkitsen isemaksettua terapiaa (en saa siihen kelan tukea kun ei ole mt-diagnoosia) mutta 100e tunti on vähän kallis taksa puhumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uudessa maassa? Palstalta saa aina lukea, miten kaikkialla muualla paitsi Suomessa ollaan sosiaalisia ja yhteisöllisiä ja muihin ihmisiin tutustuminen ja heidän kanssaan ystävystyminen on helppoa kuin heinänteko. Oletko muuttanut jostain muualta Suomeen?
Terapia. Maksusta kuuntelee mielellään.
Vierailija kirjoitti:
Terapia. Maksusta kuuntelee mielellään.
Onko mitään halvempaa kuin terapia? Mulla ei ole siis mt-ongelmaa ja ei tarvisi olla välttämättä kallis psykoterapeutti. Eikö psyk.sh:t pidä mitään edullisempaa vastaanottoa?
Vierailija kirjoitti:
Täällä. Ei ole miestä ja tuli selväksi että suvulta on tukea ja apua turha odottaa.
Minulla on juttukaverina siis vain av. No eipä täälläkään voi oikeastaan mistään puhua vakavammin, mutta edes jotain sosiaalista kanssakäymistä.
Hei, ikävää kuulla! Minusta on todella harmi että täällä ei "saa"/voi keskustella sen syvällisempiä. Tuntuu, että monella olisi tarve purkaa sydäntään ja ajatuksiaan. Itsekin huomannut että jos täällä kysyy neuvoa tai ajatuksia niin suurin osa vastauksista on negatiivisia tai käskee googlettamaan vastauksen. Voin ja osaan toki googlettaa mutta ei se korvaa toisten ihmisten kanssakäymistä ja muiden ajatusten kuulemista.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä. Ei ole miestä ja tuli selväksi että suvulta on tukea ja apua turha odottaa.
Minulla on juttukaverina siis vain av. No eipä täälläkään voi oikeastaan mistään puhua vakavammin, mutta edes jotain sosiaalista kanssakäymistä.Hei, ikävää kuulla! Minusta on todella harmi että täällä ei "saa"/voi keskustella sen syvällisempiä. Tuntuu, että monella olisi tarve purkaa sydäntään ja ajatuksiaan. Itsekin huomannut että jos täällä kysyy neuvoa tai ajatuksia niin suurin osa vastauksista on negatiivisia tai käskee googlettamaan vastauksen. Voin ja osaan toki googlettaa mutta ei se korvaa toisten ihmisten kanssakäymistä ja muiden ajatusten kuulemista.
- Ap
Totta. Täällä myös aina haukutaan ap ja tehdään ilkeitä olettamia. Olen tukiverkoton, ja ne kerrat kun erehdyin kirjoittamaan mieltä painavasta tilanteesta (isovanhempia ei kiinnosta) niin täällä keksittiin ominaisuuksia ja haukuttiin sos-sulokiksi, valkoroskaksi, nistiksi ja köyhäksi. Täällä on siis paljon tahallista ja suoraa ilkeyttä ja vihaa.
Kunpa olisi joku kunnon foorumi meille joilla ei ole ketään kelle puhua. Vaikka sit rekisteröintipakolla, joka suitsii ilkeitä pois parhaiten.
En ole perinteinen uskovainen, vaan uskon johonkin suurempaan voimaan, joka elää meissä jokaisessa. Suosittelen kokeilemaan rukousta. Joka ilta ennen nukkumaan menoa. Se on ilmaista, eikä siinä menetä mitään. Itse rukoilen joskus. Välillä ristin käteni, välillä sängyssä juuri ennen nukahtamista ajattelen (puhun mielessäni) korkeammalle Itselleni / Jumalalle, mikä nyt onkaan. Ei muodollisuuksia puheessa, pelkkää juttelemista. Kokeilkaa rakkaat kanssaihmiset. Ei tarvitse miettiä raamattua tai Jeesusta tai mitään sellaista. Itsekään en mieti, en ole koskaan edes lukenut raamattua. Toivon teille kaikille tulevaisuuteen tapahtumaa, jossa kohtaatte uusia ihania ihmisiä, joiden kanssa vietätte mahtavia hetkiä. Kaikkea hyvää <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä yksinään elävillä on kovin paljon kestämistä tässä yhteiskunnassa. Sanotaan että ite pitää pärjätä, mutta näillä sanojilla on yleensä perhettä taustalla tukemassa heidän eloaan.
Täällä. Ei ole miestä ja tuli selväksi että suvulta on tukea ja apua turha odottaa.
Minulla on juttukaverina siis vain av. No eipä täälläkään voi oikeastaan mistään puhua vakavammin, mutta edes jotain sosiaalista kanssakäymistä.