Masennuksesta

Joillakin se on puhtaasti aivokemiallinen häiriö ja toisilla se liittyy elämäntilanteeseen ja stressiin, joka sitten laukaisee sairauden.

Ei ole paljoa aikaa kirjoittaa, joten neuvoni on vaan yksinkertaisesti: Jätä se sika. Olen itse mt-ongelmainen ja toipuva alkoholisti. Et voi parantaa häntä. Se lähtee hänestä itsestään. Voit vain pelastaa itsesi.

Hae apua ja lähde. Asiat järjestyvät jotenkin. Kaikki saattaa olla vaikeaa vaikka vuodenkin, mutta sitten sulla on taas koko tulevaisuus edessäsi. Sun pitää päästä pois. Stressi, ahdistus ja kaikki lievenee ja aivotoimintasikin saattaa siitä normalisoitua. Masennus ja turtumus voi myös olla jonkinlainen suojamekanismi, koska et kestäisi vaikeaa tilannetta muuten. Aivot ovat mystinen juttu, ja saattavat tehdä sellaistakin.

Aina on toivoa. Ero? Ja uusi harrastus. Etsi vaikka paikkakunnaltasi jotain seurakunnan toimintaa jossa voit käydä osallistumassa. Voit tutustua ymmärtäväisiin ihmisiin ja saada uutta iloa elämään.

Jätä puoliso, et voi muuttaa hänen käytöstään vaikka kuinka tahtoisit. Masennus voi olla täysin kiinni tuosta elämäntilanteesta. Tulet huomaamaan, että yksin asiat ovat helpompia kohdata, kuin huonossa suhteessa.

Tuhat eri syytä miksi ihminen masentuu. Joillekin raskas elämän tilanne, monen asian summa, toisille enemmän aivokemiat, kuten joku totesi.

Ero voitolla vaihtoehto, tai sitten se, että haet itsellesi apua ja opettelet hoitamaan ensin itsesi kuntoon. Läheistä ei voi parantaa, Se ei ole sinun tehtävä, taitaa vetää sinutkin suohon mukanaan.

Uskoisin, että apua löytyy ja keinoja. Kyse kai omien rajojen tunnistamisessa ja niistä kiinni pitämisestä, ettei anna toisen vetää mennessään?

Eräälle naiselle kerroin että on masennustaustaa. En sitten ehtinyt kertoa, että ei siis ole diagnosoitu, eikä enää varsinaisesti vaikuta elämääni. Tämä on johtunut riittämättömyyden tunteesta, omadta kehonkuvasta, ujoudesta ja arkuudesta. Olen kuitenkin päässyt yli.

T: 2.0 minä.

Kiitos kaikille vastauksistanne. Meillä on tässä lapsia mukana ja olen luopunut työpaikastanikin, jotta mies voisi luoda omaa uraansa toisessa kaupungissa. Vuosia yhdessä ja terapiaa on offina käyty läpi. Olen todella heikoilla jäillä ja tuntuu ettei tämän aivosumun läpi enää näe mitään järkevästi. Mies on hyvä isä, auttaa kotitöissä, hoitaa työnsä hyvin, mutta jatkuva tissuttelu minua häiritsee.

Mies on usein lopettanutkin, mutta palaa aina tuohon tissutteluun enemmin tai myöhemmin. Ongelmia se aiheutti ennen enemmän, mutta onneksi lapsissa se ei näkynyt kun olivat vielä pieniä. Nyt riitely asiasta kuin asiasta näkyy koko perheessä. Jos lapsilta kysytään, niin jäisivät mieluusti isälleen, koska isi on heidän mielestään paras koko maailmassa.

Lapset näkevät vain minun hermoromahdukset ja epätoivoisen väsyneen äidin. Stressaan jatkuvasti pienintäkin miehen ryyppyä, pelkään että mitähän se mahdollisesti keksii pienissä sievissä tehdä. Aiemmin ollut kontrollointia, alistamista jne.

Sitä selvää miestä rakastan todella paljon ja se halu selviytyä yhdessä tästä on auttanut minua pysymään tässä parisuhteessa. Tiedän kyllä että tämä kuulostaa epätoivoisen typerältä.

Olen kuitenkin lamaantunut, niin ettei järki juokse enää päässä. Saanut sairaskohtauksen reilu vuosi sitten, joka vaikuttaa uuden työpaikan saamiseen ja muuhunkin elämään.

Harrastuksia minulla on tai oli, mutta nekin ovat nyt tauolla, koska ei vain yksinkertaisesti ole voimia tehdä nyt mitään muuta kuin pakolliset.

Ystäviä en tapaa enää juurikaan, koska en halua kuormittaa heitä asioillani, ja kaikille en voi kertoa edes tilannettani. Osa varmaan jo aavistaa.

Ap

Olen ollut masentunut. Siihen EI auttanut terapia eikä lääkkeet ym. vaan vaikean elämäntilanteen "purkaminen": erosin miehestä ja vaihdoin työpaikkaa. Pelkäsin itsekin paljon mutta pelon takia ei kannata jäädä roikkumaan huonoon suhteeseen (vaikka hyviäkin hetkiä olisi) tai työpaikkaan jonka ilmapiiri on myrkyttynyt. Tiedät kyllä mitä sinun täytyy tehdä, rohkeutta ja voimaa ap!

Voi sinuu. Minulla oli samanlainen mies. Löi rähinäviinaa juotuaan, valehteli asioita, piilotteli pulloja. Oli minun lapset ja hänen lapset. Yritystoiminta kotona. Tunnistan tuon, mistä kerroit. Yritin ja uskoin ja toivoin. Hänessä oli kuin kaksi eri ihmistä, kukaan ei voinut uskoa, että hän oli oikeasti alkoholisoitunut. Ja että hän olisi voinut tehdä pahaa minulle, ihana lempeä nallekarhu.

Kaikki oli ihan karmeaa. Tein hirveästi töitä ja pyöritin sitä jumalattoman isoa huushollia. Tiesin vuosia, että pakko on lähteä, ei tämä tästä parane, ahdistus oli koko ajan rinkinä pään ympärillä. Sain pelätä, että kaikki loppuu huonosti.

Silti rakastin häntä. Rakastin ja erosin. Rakastan edelleen. Jokaisesta tapaamastani miehestä etsin häntä. Tulen aina olemaan puolikas ilman häntä.

Lapset ovat jo aikuisia ja omillaan, sekä minun että hänen. Hän rikkoi meistä kaikista jotain, lopullisesti. Avioerosta on jo 10 vuotta. Masennus ja väsymys luhisti minut täysin. Yhtään neuvoa en osaa sinulle antaa. Toivon, että jaksat.

Vierailija kirjoitti:

Voi sinuu. Minulla oli samanlainen mies. Löi rähinäviinaa juotuaan, valehteli asioita, piilotteli pulloja. Oli minun lapset ja hänen lapset. Yritystoiminta kotona. Tunnistan tuon, mistä kerroit. Yritin ja uskoin ja toivoin. Hänessä oli kuin kaksi eri ihmistä, kukaan ei voinut uskoa, että hän oli oikeasti alkoholisoitunut. Ja että hän olisi voinut tehdä pahaa minulle, ihana lempeä nallekarhu.

Kaikki oli ihan karmeaa. Tein hirveästi töitä ja pyöritin sitä jumalattoman isoa huushollia. Tiesin vuosia, että pakko on lähteä, ei tämä tästä parane, ahdistus oli koko ajan rinkinä pään ympärillä. Sain pelätä, että kaikki loppuu huonosti.

Silti rakastin häntä. Rakastin ja erosin. Rakastan edelleen. Jokaisesta tapaamastani miehestä etsin häntä. Tulen aina olemaan puolikas ilman häntä.

Lapset ovat jo aikuisia ja omillaan, sekä minun että hänen. Hän rikkoi meistä kaikista jotain, lopullisesti. Avioerosta on jo 10 vuotta. Masennus ja väsymys luhisti minut täysin. Yhtään neuvoa en osaa sinulle antaa. Toivon, että jaksat.

Uskomatonta miten tutulta tuo kuulostaa. Voin kuvitella, että jos saisin voimia erota, niin minun sydän ei päästäisi ikinä irti niistä hyvistä hetkistä hänen kanssaan. Tuskin koskaan pääsisin yli. Olen kerännyt voimia lähtemiseen, koska pelkään vain hiljaisesti kuolevani jos mies ei halua muuttua.

Terapia olisi taas edessä, johon mies suostui. Mies ei lyö tai mitään fyysistä ei ole tapahtunut, itse kyllä saan raivareita ja olen käynyt hänen päälleen. Olen säikähtänyt omaa hulluuttani, niin paljon etten enää tiedä miten päin pitäisi olla. Mies käyttää henkistä väkivaltaa..menemisieni rajoittaminen, ystävieni tapaamiset ovat olleet hänelle bensaa liekkeihin. Nekin ovat osaltaan helpottaneet, koska olen masennuksen myötä väsynyt lähtemään enää minnekään yksin.

Ap