Pyysimme ystäväpariskuntaa kummeiksi lapsellemme, mutta

he eivät voineet alkaa, koska eivät kuulu kirkkoon.



Nyt tässä mietin, pitääkö meidän jatkossa jotenkin "huomioida" pariskuntaa enemmän? Kun olisivat kummiuden myötä tulleet meidän perheelle ja lapselle "tärkeämmäksi". Vaikea selittää mitä tarkoitan...

voihan silti alkaa kummiksi, lisäksi täytyy vaan olla muut 2 jotka kuuluu kirkkoon.

voi ryhtyä. voitte vaikka sopia keskenänne että joku on lapsenne kummi. ei sitä tarvitse "kirkossa kuuluttaa"

Meinaan, että voisiko lapsellanne olla tässä tapauksessa kaksi "kummiparia", koska tämä pariskunta oli ensimmäinen toiveenne kummeiksi. Se, etteivät he ole kummeja papin papereissa, ei mielestäni vähennä kummiutta mitenkään, mutta minä olen toki hyvä sanomaan, koska en itsekään kuulu kirkkoon. Minä siis huomioisin tätä pariskuntaa kummeina, koska pitäisin heti mielessäni kummeina. Toki sitten olisi se toinenkin virallinen kummipari (ei siis välttämättä pariskunta, mutta kaksihan heitä on oltava, joten "pari"), joka pitäisi huomioida samalla lailla...

Myös kirkkoon kuulumattomilla on kummeja lapsillaan...

(seurakunta on ev. lut)

kahden eri perheen lapsille. Toisessa perheessä lapset on kastettu, toisessa ei. Ev.lut. perheellä pojalla on myös sylikummit, me ollaan kummeja heidän lisäksi. Arjessa ollaan molemmissa perheissä mukana, lapsenvahteina ym. ja kysellään vanhempienkin jaksamista ja kuulumisia. Hyvin onnistuu, välit ja suhteet on sellaisia miksi ne itse tekee, ei niitä viralliset paperit miksikään muuta.

Tulee sellanen olo, että halutaan vaan paremmat lahjat kuin ilman tollaista. Voihan ne ihmiset olla lapsen elämässä lähellä ilman turhaa/lapsellista metsänpeikkomenninkäistitteliäkin. Ja mieluummin ilman titteliä, jolloin vanhemmillakaan ei ole mitään odotuksia vaan kaikki on kivaa bonusta, miten tuttavat haluavat viettää lapsen kanssa aikaa tai lahjoa häntä.



Ite en tollaseen lähtis. Joko kristillinen kummi tai läheinen muuten vain.