En halua rakastua kehenkään, olen perinyt isäni geenin siinä suhteessa, parisuhderakkaus tekee minut hulluksi

Isäni hakkasi äitiäni koko avioliiton ajan, viimein kun äiti uskalsi erota (vaikka isä vainosi) isä sitten lopulta tappoi (onneksi) itsensä, ei äitiä.
Olen nuorena kokenut rakastumisen, onneksi se loppui ajoissa poikaystävän taholta, se tunne sai hulluksi ja vainoharhaiseksi.
Ei sovi kaikille se "elämän rakkaus", sitä vaan sanon. Isälle äitini oli pakkomielle, jonkunlainen olento, mitä ilman ei pystynyt elämään. Onneksi älysi lopettaa itsensä, eikä toteuttanut uhkaustaan äidin tap..misesta.