Väärä mies

Miten hitossa selviän tästä tilanteesta? Vituttaa olla minä, en ole koskaan tyytyväinen. Nuorena minulla oli kolme vakavaa suhdetta ja tuntuu että valitsin väärin, vaikka oma mieheni on kaikin puolin todella kultainen.

Meillä on kaksi lasta ja kaikki kunnossa, mutta mies ei ole vuosiin halunnut seksiä ja nyt alan itsekin muuttua rumaksi keski-ikäiseksi, jota kukaan muukaan ei enää halua. En myöskään jaksa miehen ainaista, siis aivan kokoaikaista jankutusta siitä, kuinka maailma on tuhon oma ja kohta olemme kaikki kusessa ja pitäisi olla omavarainen jne. Lapsetkin joutuvat kuuntelemaan sitä, varmasti kiva heille miettiä omaa tulevaisuutta.

Jännästi mies kuitenkin on meistä se, joka haluaa jatkaa 80-luvulla opittuja tapoja matkustella ja viettää rantalomia, jotka itseäni vain ärsyttävät. En halua Espanjaan, haluan mökille.

Emme myöskään kumpikaan tule toimeen toistemme lapsuudenperheen kanssa, mikä on hankalaa, koska miehen perhe asuu lähellä ja tapaamme heitä usein ja oma perheeni toisaalta kaukana, ja haluaisin viettää paljon lomia heidän kanssaan, mikä taas ei sovi miehelle, koska hän haluaa sinne Espanjaan.

Kuulostaa tyhmältä ja tyhmä ehkä olenkin, mutta harmittaa. Olisi pitänyt valita se toinen. Olisikohan silloinkin ollut yhtä tyytymätön? Miten osaisin muuttua?