Mikä järki on käydä muistamassa vainajia haudalla heidän kuolinpäivänään?

Mitä järkeä haudata ketään? Emmekö voisi tehdä ruumiista vaikka lannoitetta tai ruokavalmisteita?

Se on yhtä hyvä päivä kuin muutkin. Ei siellä vainajan vuoksi käydä, vaan muistajan. Muistaja voi käydä silloin kun haluaa, jaksaa tai muistaa. Monesti kuolinpäivä on jäänyt tarkasti mieleen, jos vainaja oli läheinen.

Minä käyn vaimon haudalla hänen syntymäpäivänään, hääpäivänämme ja hänen kuolinpäivänään. Ne osuvat eri vuodenaikoihin. Käyn minä joskus muulloinkin, mutta en jouluna enkä pyhäinmiestenpäivänä, jolloin siellä on hirvittävä ruuhka.

Just näin! Olen kertonut paikat, minne toivon tomuni joutuvan. Jos ne päätyy muualle, niin so what? Se on vain tuhkaa. Sen lisäksi ajattelen, että jos musta jää tähän maailmaan jotain kivoja sanontoja, ajatuksia, muistoja toiminnan kautta, niin vetäkää hilpeet ja iloitkaa vaikka nimipäivänäni. Tai sama se, ihan millon vaan, sillä: vixit dum vixit laetus!

Maailmassa on paljon muutakin sellaista mitä sinä et ymmärrä ja silti se vain pyörii.

Ilmeisesti et oo vielä menettänyt ketään.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti et oo vielä menettänyt ketään.

Ei siihenkään haudalla pyörimistä kaivata. Vaan sitä ihmistä.

Ei kertakaikkiaan mitään järkeä mutta nämä asiat tehdäänkin tunteella. Joka hiton vuosi mieheni kuoleman vuosipäivä ja sen odottaminen on yhtä helvettiä. Mieli ei unohda ja jostain alitajunnasta ne kuolemaa edeltäneet ajat ja tapahtumat pyörii mielessä. Haudalle vaan haluaa mennä ja tuntuu että on mentävä. Siitä sitten taas eteenpäin.

Jos sinusta siinä ei oo mitään järkeä, niin älä käy. Ja anna muiden tehdä miten heitä huvittaa. Mutta toki, jos oot jotain käyttäytymispsykologista, antropologista, uskontotieteellistä tai filosofista gradua tästä tekemässä, niin sitten kannattaa pohtia. Mutta tällainen av-palstakysely ei sitten käy tieteellisestä tutkimuksesta... Pitää olla tarkkaan laadittu kyselylomake, jos teet kvantitatiivista tutkimusta tai tarkkaan mietityt haastattelukysymykset, jos tutkimus on kvalitatiivinen.

Minä en ole käynyt kuolleiden haudoilla vaikka on kuolleet kaikki isovanhemmat, serkkuja ja oma isä. Kaipaan heitä toisinaan valtavasti ja silloin muistelen asioita mielessäni. Ei se tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa käykö siellä haudalla vai ei. On paljon ihmisiä jotka syyllistävät niitä jotka eivät käy haudoilla. Se on ihan jokaisen oma asia miten nämä asiat hoitavat.

Ihmisiä tulisi muistaa heidän eläessään. Kuoleman jälkeen siitä iloitsee vain kynttilänmyyjät.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole käynyt kuolleiden haudoilla vaikka on kuolleet kaikki isovanhemmat, serkkuja ja oma isä. Kaipaan heitä toisinaan valtavasti ja silloin muistelen asioita mielessäni. Ei se tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa käykö siellä haudalla vai ei. On paljon ihmisiä jotka syyllistävät niitä jotka eivät käy haudoilla. Se on ihan jokaisen oma asia miten nämä asiat hoitavat.

Tämä.

Joillekin haudalla/haudoilla käynti on tätkeää, toisille ei.

Kyllä vaimonikin isäänsä kaipaa, mutta ei juuri käy tämän haudalla.

Häntä on syyllistetty asiasta.

Mullakin on isä kuollut, tuskin aion mennä haudalla käymään koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on isä kuollut, tuskin aion mennä haudalla käymään koskaan.

Ja siis se johtuu ihan vain siitä, ettäei kiinnosta se typerä, kylmä kivi siellä, mulle isä elää muistoissani. Ymmärrän omaisiaan traagisesti menettäneitä, että heille sillä on aivan toinen merkitys.

Vainajien muistaminen on kuitenkin ihmiselle hyvin omimainen tapa kaikissa kulttuureissa.

On toki ja on ollut kulttuureita, joissa ei pysyvää hautamuistomerkkiä pystytetä.

Siihen suuntaan olleen kai menossa polttohsutauksen yleistyessä, toki tuhka voidaan sijoittaa uurnalehtoon tai hsutapaikkaan sittenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on isä kuollut, tuskin aion mennä haudalla käymään koskaan.

Ja siis se johtuu ihan vain siitä, ettäei kiinnosta se typerä, kylmä kivi siellä, mulle isä elää muistoissani. Ymmärrän omaisiaan traagisesti menettäneitä, että heille sillä on aivan toinen merkitys.

Jättäkö hänen hautansakin hoitamatta? Ja juu, ehkä siitä ei kuollut mieltään pahoita (sekään ei tietysti ole varmaa, kun kukaan ei ole palannut kertomaan) mutta mietin vaan. Laitatko kiveäkään?

Joku tarve ihmisellä on aina ollut muistaa kuolleitaan, siitä kertoo entisaikojen hautapaadet ja pyramidit. Liittyisinkin jotenkin kuoleman suureen arvoitukseen, emme voi olla varmoja mitä rajan takana on. Onko mitään, vai jatkuuko elo jossakin muodossa.

Jokanen se aikanaan näkee, mutta ei voi palata kertomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on isä kuollut, tuskin aion mennä haudalla käymään koskaan.

Ja siis se johtuu ihan vain siitä, ettäei kiinnosta se typerä, kylmä kivi siellä, mulle isä elää muistoissani. Ymmärrän omaisiaan traagisesti menettäneitä, että heille sillä on aivan toinen merkitys.

Jättäkö hänen hautansakin hoitamatta? Ja juu, ehkä siitä ei kuollut mieltään pahoita (sekään ei tietysti ole varmaa, kun kukaan ei ole palannut kertomaan) mutta mietin vaan. Laitatko kiveäkään?

Joku tarve ihmisellä on aina ollut muistaa kuolleitaan, siitä kertoo entisaikojen hautapaadet ja pyramidit. Liittyisinkin jotenkin kuoleman suureen arvoitukseen, emme voi olla varmoja mitä rajan takana on. Onko mitään, vai jatkuuko elo jossakin muodossa.

Jokanen se aikanaan näkee, mutta ei voi palata kertomaan.

Ei, leski hoitaa hautaa. En ole hänelle sukua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on isä kuollut, tuskin aion mennä haudalla käymään koskaan.

Ja siis se johtuu ihan vain siitä, ettäei kiinnosta se typerä, kylmä kivi siellä, mulle isä elää muistoissani. Ymmärrän omaisiaan traagisesti menettäneitä, että heille sillä on aivan toinen merkitys.

Jättäkö hänen hautansakin hoitamatta? Ja juu, ehkä siitä ei kuollut mieltään pahoita (sekään ei tietysti ole varmaa, kun kukaan ei ole palannut kertomaan) mutta mietin vaan. Laitatko kiveäkään?

Joku tarve ihmisellä on aina ollut muistaa kuolleitaan, siitä kertoo entisaikojen hautapaadet ja pyramidit. Liittyisinkin jotenkin kuoleman suureen arvoitukseen, emme voi olla varmoja mitä rajan takana on. Onko mitään, vai jatkuuko elo jossakin muodossa.

Jokanen se aikanaan näkee, mutta ei voi palata kertomaan.

Ei, leski hoitaa hautaa. En ole hänelle sukua.

Ap

(Ja hänen käytöksestään sen huomaa)