Miten olette ratkaisseet sen, kun lapsitoivemäärät eivät kohtaa?

Kolikolla jouduttiin ratkaisemaan kaksi kolmesta periaatteella. Mies voitti, mikä pitkän päälle oli parempi koska en ilman tuota kuopusta osaisi enää olla.

Minä teen kaiken työn joten minä päätin. Yhteen jäi, mies olisi halunnut vaikka viisi. Ei kiitos.

Ehkäisykapseli tai muu huomaamaton ehkäisy vaan käyttöön, ja sitten harmittelet, kun ei tärppää ja sanot, että ei sinua haittaa vaikkei tärppää.

Ja voipi olla, että miehelläkin mieli muuttuu, jos vauva on koliikkinen ja valvottaa ja sairastelee.

Meillä oli niin päin, että ainoaksi ajateltu vauva oli niin ihana, että mies alkoi puhua toisenkin teosta...

Voit todeta, että keskustelette asiasta sitten kun ensimmäinen vauvavuosi on ohi. Laita mies hoitamaan paljon, voi into laantua siinä ;D

En tee enempää kuin itse haluan. Pitää miettiä pahin mahdollinen skenaario - että mies kuolee tai jättää tai vammautuu, eikä voi tai halua osallistua lapsen ja kodin hoitoon. Olenko valmis ottamaan kaiken omalle vastuulleni? Jos en ole valmis lapseen ollenkaan, tai vain yhteen, päätös on minun.

Palatkaa asiaan vuoden päästä. Jaatte vauvanhoidon 50/50 tuon vuoden aikana.

Sitten jos yhä erimielisyyttä, niin neuvottelette oikeudenmukaisen korvauksen sinulle menetetystä ansaitamahdollisuudesta jne.

Ylimääräiset ulkopuolisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En tee enempää kuin itse haluan. Pitää miettiä pahin mahdollinen skenaario - että mies kuolee tai jättää tai vammautuu, eikä voi tai halua osallistua lapsen ja kodin hoitoon. Olenko valmis ottamaan kaiken omalle vastuulleni? Jos en ole valmis lapseen ollenkaan, tai vain yhteen, päätös on minun.

Juuri näin. Ei enempää kuin jaksaa ja haluaa yksin hoitaa, just in case. Mulla ylläoleva konkretisoitui, toisessa liitossa en edes harkinnut lisää lapsia.

Ei olla ratkaistu.

Naisen päätös. Aina.

Synnyttääkää nyt ensin se eka ja sitten katselette niitä voimavarojanne.

Keskustelu siirtyy vuoden tai kahden päähän, kun tietää miten on sujunut esikoisen kanssa. Mahdollisesti mieli muuttuu miehelläsi tai saattaa muuttua sinullakin.

Mä halusin neljä, mies yhden - meillä on kaksi yhdessä suunniteltua. Kolmas yhdessä suunniteltu teki tuloaan, mutta meni kesken rv 16. Se oli itelle aika rankkaa aikaa, että sitten päätin, että olemassa olevat kaksi riittää. Niin on riittäneetkin.

Vierailija kirjoitti:

Voit todeta, että keskustelette asiasta sitten kun ensimmäinen vauvavuosi on ohi. Laita mies hoitamaan paljon, voi into laantua siinä ;D

Minä lähdin töihin esikoisen ollessa 3kk ja mies jäi kotiin. Into vain miehellä lisääntyi ja lopulta teimme neljä lasta :D.

Joten jos haluaa vain yhden, niin se, että mies hoitaa vauvan, ei takaa, että ei haluaisi lisää.

Minkä ikäiset isovanhemmat. Muistakaa, että isovanhempien velvollisuus on hoitaa lapsia tai muuten lapsenlapset ei käy kusivaippaa vaihtamassa vanhainkodissa

Vaimo päätti ekat lapset ja minulle ihan sama. Jos vaimo ei olsii tahtonut yhtään, niin olisin lapseton. Sanoin vaimolle, että koska on hänen keho, jossa vauva kehittyy, niin hän saa päättää. Sitten kuitenkin kysyin, että jos vielä yksi lapsi lisää, mutta vaimo sanoi, että on jo tarpeeksi. Vaimo varmisti vielä, että jäisinkö kotiin hoitamaan, jos sittenkin vielä yksi. Sanoin, että en jäisi. Vaimo sanoi, että hän on hoitanut jo osansa. Näin me päätettiin.

Meillä on kaksi, mies olisi halunnut kolmannen, mutta minä en. Kolmatta ei tullut. En vaan halunnut jajaksanut sitä raskautta, synnyttämistä ja imettämistä enää kolmatta kertaa. Halusin elää omaa elämääni ja tehdä myös omia juttujani. Mies on ollut todella hyvä ja osallistuva isä ja kantanut lapsista vähintään 50 prosenttisen vastuun, mutta raskautta ja synnytystä hän ei voinut hoitaa, joten lapsiluku jäi kahteen.

Kuten jo todettu, älkää tehkö mitään päätöksiä vielä, vaan lykätkää keskustelu suoraan vuoden päähän. Se vauvavuosi vaikuttaa PALJON.

Itsellä meni niin päin, että en missään nimessä halunnut yhtä enempää (raskaus oli kamala), mies olisi halunnut vielä lisää lapsia, mutta kärsimystäni vierestä seuranneena ei halunnut painostaa yhtään.

Vauvavuoden jälkeen olin siitä jo sen verran toipunut, että keskustelu aiheesta avattiin. Se keskustelu kesti vuoden, jonka jälkeen päädyimme yrittämään toista. Toisen jälkeen sama juttu, mutta tällä kertaa vauvavuoden jälkeen olimme yhtä mieltä siitä, että tämä riittää ja mies päätyi vasektomiaan.

Joka tapauksessa, jos molemmilla ei ole heti synnytyksen jälkeen sellaista fiilistä, että lisää kiitos, niin asiaa ei kannata edes ottaa esille ennen vauvavuoden päättymistä, siinä voi kumman tahansa mieli vielä muuttua moneen kertaan.

Haluttaisiin molemmat lisää, mutta ei jakseta. Joten problem solved. Varmaan saisin lisää jos vinkuisin, mutta tuntuu että se kaataisi suhteen. Ja muutoinkin nyt on siunaantunut jo kolme tervettä lasta. Tuntuisi uhkarohkealta uhmata kohtaloa.

Yleensä nämä asiat pitäisi puhua ennen lapsentekoa. Jos toinen haluaa viisi ja toinen yhden, niin on aika iso myönnytys jättää yhteen.

Itsellä tosin mieli muuttui yhden jälkeen. Halusinkin sisaruksia lapselleni kun näin miten hän nautti lasten seurasta. Sitä ennen en olisi voinut kuvitellakaan käyväni sen helvekon uudelleen läpi.