Lue keskustelun säännöt.
Apua ihastuksen jättämään aukkoon
15.07.2020 |
Miten käytän ihastuksen antaman valtavan energian henkiseksi polttoaineeksi, nyt kun se on ohi?
Olin viime kesänä ja syksyllä ihastunut esimieheeni (!). Olin tullut uuteen kivaan tiimin ja valtavan innoissani, ja innostus jotenkin projisoitui tuohon esimieheen, jota itse asiassa harvoin tapasin (asui eri maassa). Se haavekuva palveli minulla jotain sisäistä tarvettani enkä ikinä aikonutkaan paljastaa asiaa kenellekään. Esimies sai joulun jälkeen ylennyksen ja siirtyi toiseen tiimiin. Nyt ihastus alkaa hiipua. Se on hyvä, mutta nyt koronankin myötä kaikki on tylsää. Etätyö on monotonista, kaipaan työkavereitani. Kaipaan sitä ihanaa kutkuttavaa innostusta.
Onko vinkkejä? Oletteko vain haudanneet menneet ihastukset hiljaisuudessa vai oletteko onnistuneet saamaan niistä jälkikäteen vielä jotain hienoja fiiliksiä?
Kommentit (5)
Minima kirjoitti:
Minä ihastun tosi helposti, mutta samalla ihastukset laantuvat yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin. Toki niitä on hauska jälkeenpain muistella. En ymmärrä mitä vinkkejä haet viestissasi? Vinkkejä miten saisit itsesi uudestaan innostumaan tyostasi?
Kiitos vastauksesta! Kyllä, varmasti näinkin, miten innostuisin uudelleen työstäni. Keväällä sattui monta innostusta lannistavaa asiaa yhtä aikaa: tuo ihana esimies lähti, samaan aikaan luontaisesti minulla vaaleanpunaiset silmälasit alkoivat pudota (niin kuin aina uudessa työssä käy), ja korona laittoi kaikki etätyöhön. Mausteena soppaan vielä hermoja kiristi karanteenissa 24/7 yhdessäolo aviomiehen kanssa, joka oikeasti on maailman ihanin ja tuntui vielä ihanammalta syksyllä, kun tuo ihastukseni ja innostukseni oli vielä hehkussaan.
Ehkä muotoilen uusiksi, tästä tulee todella iso kysymys: Miten innostua uudelleen työstä, elämästä ja avioliitosta?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohaa, juu samoja kysymyksia täällä pahkaillaan. Itse irtisanouduin juuri omasta tyostani ja uusia tyopaikkoja katselen. Jopa mietinnässä mennä hetkeksi viinitilalle (asun keski euroopassa) tekemaan töitä ja saamaan hetkeksi itselle omaa aikaa parisuhteesta ja elämän stressitekijoista. Tykkään itse fyysisesta tyosta, varsinkin kesä aikaan kun voi olla ulkona ja nauttia hyvästä saasta.
Mutta sulle ehkä vois auttaa positiivinen ajattelu, ainakin tyosi suhteen: olet saanut pitää työpaikkasi etka menettanyt sitä Coronan takia, niinkuin monelle on käynyt.
Pitemmässä suhteessa ne "latistuneet" fiiliksetkin on ihan ok. Tarkeaa on että rakkaus, myotatunto ja lempeys säilyy itsea ja puolisoa kohtaan.
Elämää kohtaan innostuminen on minusta jotain sisäistä, eikä sitä voi täyttaa mikaan ulkopuolinen tekijä; työ, parisuhde, omaisuus jne. Ehkä sen oivaltaminen on koko elämän mittainen prosessi, jota ollaan tultu tänne oppimaan/muistamaan ❤️
Minima kirjoitti:
Ohaa, juu samoja kysymyksia täällä pahkaillaan. Itse irtisanouduin juuri omasta tyostani ja uusia tyopaikkoja katselen. Jopa mietinnässä mennä hetkeksi viinitilalle (asun keski euroopassa) tekemaan töitä ja saamaan hetkeksi itselle omaa aikaa parisuhteesta ja elämän stressitekijoista. Tykkään itse fyysisesta tyosta, varsinkin kesä aikaan kun voi olla ulkona ja nauttia hyvästä saasta.
Mutta sulle ehkä vois auttaa positiivinen ajattelu, ainakin tyosi suhteen: olet saanut pitää työpaikkasi etka menettanyt sitä Coronan takia, niinkuin monelle on käynyt.Pitemmässä suhteessa ne "latistuneet" fiiliksetkin on ihan ok. Tarkeaa on että rakkaus, myotatunto ja lempeys säilyy itsea ja puolisoa kohtaan.
Elämää kohtaan innostuminen on minusta jotain sisäistä, eikä sitä voi täyttaa mikaan ulkopuolinen tekijä; työ, parisuhde, omaisuus jne. Ehkä sen oivaltaminen on koko elämän mittainen prosessi, jota ollaan tultu tänne oppimaan/muistamaan ❤️
Kiitos viestistä, viisaita sanoja!
Minulla on paljon asioita joista olla onnellinen. Mies, joka on huomaavainen, lempeä ja aikaansaava. Terveet, fiksut lapset. Kiva työpaikka, mukavat ja osaavat työkaverit (virtuaalisina). Hyvä taloudellinen tilanne.
Olen siis tyytyväinen. Kai sitä huumaavaa innostuksen tunnetta vain jäin kaipaamaan. Mutta eihän sellaisessa koko ajan voi elääkään. Pieniä innostuksen hetkiä koen melkein päivittäin, kun saan iloa liikunnasta, tai seksistä, tai uuden oppimisesta, vaikean ongelman ratkaisemisesta, tai hyvän kirjan lukemisesta.
Tasaisemmat vaiheet kuuluvat elämään. Myöhemmin, jos saan vanhaksi elää, voi tulla sairautta ja surua, silloin varmasti ajattelen, että kunpa saisin takaisin tuon tasaisen, ei-niin-innostavan elämän!
Upota siihen aukkoon iso musta mela.
Minä ihastun tosi helposti, mutta samalla ihastukset laantuvat yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin. Toki niitä on hauska jälkeenpain muistella. En ymmärrä mitä vinkkejä haet viestissasi? Vinkkejä miten saisit itsesi uudestaan innostumaan tyostasi?