Oletko kuullut sinusta puhuttavan ilman että tiedetään sinun kuulevan?
Kommentit (14)
Pari kertaa on käynyt näin. En oikein usko, että itsestään silloin mitään mukavaa kuulee. Ihmiset harvemmin taitavat kehua ja kiitellä toisiaan selän takana. Omissa tapauksissani arvosteltiin luonnettani ja ulkonäköä.
Kerran nuorena kesätöissä. Työnjohtaja valitti että olen koko ajan tekemistä vaikka että pitää ihan juosta karkuun. Otin ihan hyvällä, olin siis ahkera ja toisaalta sain syyn löysätä kun kerran olin siis liian innokas.
Olen. Arvosteltiin ulkonäköä ja ilmettä, töissä. Myöhemmin olen kertonut tästä nykyisessä työpaikassa ja asialle naurettu, koska ilmeeni ei kyllä ole kuvatunlainen.
Töissä olen kuullut pari kertaa. Stressaava työ, ihmiset ärsyyntyy helposti toisiinsa. Loukkaannuin näistä kyllä mutta en jäänyt katkeroitumaan.
En ole puhumista kuullut mutta kerran näin peilin kautta kun työkaverit pyöritteli silmiään minulle :(
Vierailija kirjoitti:
En ole puhumista kuullut mutta kerran näin peilin kautta kun työkaverit pyöritteli silmiään minulle :(
Samankaltainen tilanne, että katsoo vaikka päätä nostaessa puolivahingossa jotakuta ja hänellä on kasvoillaan sellainen ilme jolla katsoo minua silloin kun en huomaa, usein esimerkiksi pettynyt. Mutta silloin toinen huomaa sen. Mutta sitten molemmat on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Kerran kaveri unohti, että puhuu minulle minusta! Olimme järjestämässä tapahtumaa ja otin palaverin aikana puheeksi loppusiivouksen. Jälkeenpäin ko. kaveri tuli avautumaan minulle, miten ärsyttävästi "se" (eli minä) otti siivous asian esille. Jälkeenpäin on naurattanut koko juttu, silloin loukkaannuin.
Joo, lukiossa rinnakkaisluokkalaiset tytöt keskustelivat porukalla kuinka ärsyttävä ja ylimielinen olen. Näkemisen arvoiset ilmeet kun tajusivat että olinkin lähistöllä kuulemassa. Yhtäkään heistä en tuntenut, silloin tällöin vain olimme olleet samoilla luennoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole puhumista kuullut mutta kerran näin peilin kautta kun työkaverit pyöritteli silmiään minulle :(
Samankaltainen tilanne, että katsoo vaikka päätä nostaessa puolivahingossa jotakuta ja hänellä on kasvoillaan sellainen ilme jolla katsoo minua silloin kun en huomaa, usein esimerkiksi pettynyt. Mutta silloin toinen huomaa sen. Mutta sitten molemmat on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Mä olen monesti yllättänyt ihmisiä tolleen, et ne on kattonu mua halveksivasti kun kaivan vaikka laukusta jotain. Monet ovat olleet myös asiakaspalvelijoita tiskin takana. Olen käytökseltäni asiallinen ja kohtelias mutta mulla on tosi risat hampaat. Kyllähän ne pienistä nopeista mikroilmeistä varmaan huomaa että tajuan mitä kauhistelevat.
Ulkomailla asuessani kerran baarin vessassa paikalliset naiset puhuivat musta, vaikka tiesivät että olen yhdessä kopeista. Yksi sitten totesi että "hei, se kuulee tän kaiken". Johon toinen että "mitä sitten, ei se ymmärrä kuitenkaan mitään". Eivät tienneet että osasin paikallista kieltä. 😂
Olen. Työkaverit puhuivat, eivät olleet huomanneet että olin viereisessä huoneessa ja ovi oli auki. Puhuivat että miksei se kerro elämästään, salailee selkeesti jotain. Onkohan sillä kaikki ihan ookoo. Tyhjän jauhantaa sanon minä. En koe että perheeni asiat kuuluu työporukalle. Kaikki muut ovat olleet pidempään töissä tuolla ja ilmeisesti tietävät toistensa asiat.
En. Olen epäkiinnostava eikä musta puhuta.