Te jotka olette olleet kauan kihloissa, miksi?

Tunnen pariskunnan joka on ollut 32 vuotta kihloissa, heillä ei ole oikeaa rakkautta ollut koskaan. 

Me ollaan oltu kihloissa 17 vuotta :D ei vaan huvittanutkaan alkaa järjestämään häitä.

Olemme olleet kihloissa 28 vuotta. Menemme naimisiin heti, kun on sopiva tilaisuus. Vielä ei ole näin käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen pariskunnan joka on ollut 32 vuotta kihloissa, heillä ei ole oikeaa rakkautta ollut koskaan. 

Ja sinä tiedät sen siitä että..? Olet itse osallisena tässä suhteessa? Vai ihan kateellisenako vain huutelet?

Me oltiin kihloissa 4 vuotta koska ei haluttu järjestää häitä mutta ei oikein uskallettu mennä naimisiin ilmankaan (koska sukulaiset hermostuu. Ja joo, tiedän että typerä syy mutta en vaan jaksa kuunnella sitä väninää). Lopulta pidettiin ihan pienet häät, poruhan siitäkin tuli mutta onpahan hoidettu.

Mies halusi sormuksella ilmaista omistusoikeutensa, ei ymmärtänyt että voi olla yhdessä muutenkin. No, ollaan sitten kihloissa.

Teinikihlat, naimisiin mennään kun on kumpikin valmistuttu, päästään töihin ja saadaan vähän rahaa säästöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen pariskunnan joka on ollut 32 vuotta kihloissa, heillä ei ole oikeaa rakkautta ollut koskaan. 

Ja sinä tiedät sen siitä että..? Olet itse osallisena tässä suhteessa? Vai ihan kateellisenako vain huutelet?

Mun eno eli läheltä olen nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen pariskunnan joka on ollut 32 vuotta kihloissa, heillä ei ole oikeaa rakkautta ollut koskaan. 

joo ihan varmaan vaan vittuillakseen olleet 

Me ollaan seurusteltu 8 vuotta, saas nähdä ollaanko kihloissa sitten 16 ja naimisissa vähintään 32 :)

Me oltiin kihloissa viisi vuotta ennen naimisiin menoa. Ei ollut varsinaisesti mitään syytä vältellä häitä, niitä ei vaan saatu aikaiseksi aiemmin. Mutta sitten kun alettiin järjestellä, niin hyvin meni ja kivat häät oli. Nyt ollaan oltu naimissa pian 8 vuotta.

Meillä molemmilla on asperger ja sos. tilanteiden pelko. Ajatus hääseremoniasta pelottaa, niin typerältä kuin se teistä muista kuulostaakin. Lisäksi multa meni vielä koronan myötä työt eli rahastakin on pulaa. 5 vuotta kihloissa ja hääpäivästä ei tietoa... Kihloihin oli helppo mennä kultasepänliikkeessä mutta häät vaativat enemmän. Sukukin painostaa vihille ja lastentekoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen pariskunnan joka on ollut 32 vuotta kihloissa, heillä ei ole oikeaa rakkautta ollut koskaan. 

Ja sinä tiedät sen siitä että..? Olet itse osallisena tässä suhteessa? Vai ihan kateellisenako vain huutelet?

Mun eno eli läheltä olen nähnyt.

Määrittele toki, mitä oikea rakkaus sinulle tarkoittaa ja miten sen tunnistaa? Ja kerrotko vielä, miten se tai sen puute näkyy siskontytölle/-pojalle? Taitaa olla vain ahdasmielisten sukulaisten panettelua tämä rakkaudettomuus.

Tiedän muutaman pariskunnan, jotka ovat olleet kihloissa vähintään 10 vuotta. Kaikilla näillä on yhteinen omistusasunto ja lapsi/lapsia. Naimisiin ei voi mennä, koska näitä miehiä ahdistaa sellainen sitoumus :D Toivon, että nämä avoparit on älynneet sentään tehdä keskinäisen testamentin..

Epäilen monesti että pitkä avoliitto/ kihlaus jossa ei kuitenkaan sovita hääpäivästä on jonkinlaista sitoutumiskammoa. Ei siis haluta sitoutua. Tämä oli kai Martinan ja Stefun suhteen sama, oli siis ajatus että en ole oikean ihmisen kanssa. Silti roikutaan 9 vuotta onnettomassa suhteessa. Eihän siinä ole mitään järkeä. En ikinä suostuisi moiseen kuvioon itse, joko sitä rakkautta on tai sitten ei. Ei ole mitään välimuotorakkautta.

Me mentiin kihloihin muutama viikko tapaamisesta, mutta naimisiin vasta kuuden vuoden kuluttua, kun oltiin molemmat valmistuttu yliopistosta ja töissä. Naimisissa on oltu yli 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Mies halusi sormuksella ilmaista omistusoikeutensa, ei ymmärtänyt että voi olla yhdessä muutenkin. No, ollaan sitten kihloissa.

Sama. Minulla ei mikään kiire naimisiin vaikka kihloissa ollaankin. Sormus on nätti ja kihlat olisi ihan riittävä loppuelämän ratkaisu. En tarvitsisi edes kihloja, mutta koska mieheni kanssa haluan viettää loppuelämäni, ja hänelle kihlat olivat tärkeä asia joten mikäs siinä.

9 vuotta kihloissa. Vakain tuumin ollaan menossa kyllä naimisiin, mutta ajankohta jäi silloin sopimatta ja aina on ollut olevinaan jotain tärkeämpää. Taidankin ehdottaa miehelle maistraattiin poikkeamista ennen esikoisen syntymää marraskuussa.

Pohdimme asiaa kunnolla kaikista näkökulmista. Kihloihin menohan on avioliittolupaus, jonka täytämme kun olemme siihen valmiit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies halusi sormuksella ilmaista omistusoikeutensa, ei ymmärtänyt että voi olla yhdessä muutenkin. No, ollaan sitten kihloissa.

Sama. Minulla ei mikään kiire naimisiin vaikka kihloissa ollaankin. Sormus on nätti ja kihlat olisi ihan riittävä loppuelämän ratkaisu. En tarvitsisi edes kihloja, mutta koska mieheni kanssa haluan viettää loppuelämäni, ja hänelle kihlat olivat tärkeä asia joten mikäs siinä.

Mutta ettehän te ole kihloissa jos ette välttämättä ole menossa naimisiin. Ei kihlaus ole mikään erillinen sitoutumisen välitaso vaan sopimus avioliitosta.