Vinkkejä miten jaksaa takertuvan yksinäisen sukulaisen jatkuvia soittoja?
En aina vastaa, mutta kyllä viikottain joutuu vastaamaan kun välillä yrittää soittaa parikin kertaa päivässä. Tällä ihmisellä on todella vähän ystäviä. Minulla puolestaan tosi paljon. Eli tarpeemme yhteydenpidon suhteen eivät oikein kohtaa.
Mikäs hienovarainen toimintasuunnitelma voisi olla?
Kommentit (6)
Tälläkin palstalla huomaa että ihmisten ajattelu eroaa kuin yöt ja päivät.
Sen voi tehdä ystävällisesti myös. Sitten joskus puhut pidempään, jos itse haluat. Ei sinulla ole velvollisuutta hänen kanssaan puhua jos et halua.
Jos haluat auttaa, koita neuvoa harrastusten pariin.
Vai onko täällä jo kaikki niin itsekkäitä että ketään muuta ei ole tarvis ottaa huomioon kuin MINÄ ja MINUN TUNTEET...?
Ei ole epäempaattista huolehtia omasta jaksamisesta! Jos joku soittaa päivittäin joskus parikin kertaa, niin voi olla vaikea puhua puoli tuntia, kun on perhe, työ ja vilkas sosiaalinen elämä. Et siis yhtään ymmärrä asiaa. Ymmärtäisit jos olisit ollut vastaavassa tilanteessa. Minä nimittäin olen ja ajattelin kuten sinä, kunnes tuntui että tulen hulluksi ja otin etäisyyttä vähän tökeröllä tavalla väsyttyäni loputtomaan kuuntelemiseen! Se tosin kannatti.
En pitäisi takertuvana ihmisenä, jos kerran viikossa puhuu kanssasi. Ei soittaisi paria kertaa päivässä, jos vastaisit kerran viikossa?
muita niin kuin haluaisi itse tulla kohdelluksi.