Teinkö teistä hölmösti? (lapsen kaveriasiaa)

Jos joku sattuu muistamaan, kirjoitin tänne joulun jälkeen tyttäreni (8v) kaverittomuudesta koulussa ja miten ei ollut saanut luokkalaisiltaan yhtään ainoaa joulukorttia.



Nyt on sitten tulossa ystävänpäivä ja lapset voivat koulusta ostaa pikkurahalla sydäntarroja, joihin laittavat (nimettömänä) vastaanottajan nimen ja luokan. Tarrat sitten lajitellaan ja jaetaan perjantaina oikeille omistajilleen.



Minä ajattelin tytön pettymystä joulukorteista ja salassa sovittiin tytön isonveljen kanssa, että veli ostaa siskolleen muutaman tarran nimettömänä, että tyttö saa edes jotain. Veli vielä lupasi olla koskaan kertomatta siskolleen "huijauksesta".



Tiedän, että tämä oli säälittävä toimenpide, mutta en kestäisi tytön surua, jos yhtään tarraa ei tulisi, niinkuin ei tullut niitä joulukorttejakaan.



Teinkö oikein sopiessani veljen kanssa tarrojen ostosta, vai olisiko vaan pitänyt antaa olla? =(

mietin vaan että kun tulee pikkusiskon kanssa kinaa, niin voi olla että tulee siinä suutuspäissään kerrottua, että et sinä olisi yhtään tarraakaan saanut kun ne oli kaikki minulta tms...

Siis voi olla aika ikävää jos saa tietää että tarrat olivatkin veljeltä.

Tai jos veli kertoo kavereilleen, ja he sitten eteenpäin.

Mutta muuten ihan hyvä idea.



Tietenkin voisi koulun vanhempainillassa vaikka ottaa puheeksi että näissä käytännöissä olisi kyllä parantamisen varaa.

Jos on siis oppilaita jotka ei saa yhtään korttia/tarraa, niin tulee heille aina paha mieli. Luokassa voisi vaikka nostaa nimen hatusta, ja sille pitäisi tehdä kortti jonka nimen saa. Niin kaikki saisivat ainakin yhden kortin esim. jouluna.

Veli vähän vanhempi ja tietää siskon tilanteen ja on koulussa vaikka itse siskon kanssa (ja valjastaa siihen vielä kaverinsakin), jos näkee, että sisko on yksin.

On siis hyvin empaattinen luonne.

Ja tosiaankin, olen miettinytkin tuota, miten koulut voivat vielä ruokkia tuota kaverisuosimista ja aina ne "epäsuositut" jäävät sitten taas ulkopuolelle näissä tarra ja joulukorttikäytännöissä.

t. ap

mietin vaan että kun tulee pikkusiskon kanssa kinaa, niin voi olla että tulee siinä suutuspäissään kerrottua, että et sinä olisi yhtään tarraakaan saanut kun ne oli kaikki minulta tms...

Siis voi olla aika ikävää jos saa tietää että tarrat olivatkin veljeltä.

Tai jos veli kertoo kavereilleen, ja he sitten eteenpäin.

Mutta muuten ihan hyvä idea.

Tietenkin voisi koulun vanhempainillassa vaikka ottaa puheeksi että näissä käytännöissä olisi kyllä parantamisen varaa.

Jos on siis oppilaita jotka ei saa yhtään korttia/tarraa, niin tulee heille aina paha mieli. Luokassa voisi vaikka nostaa nimen hatusta, ja sille pitäisi tehdä kortti jonka nimen saa. Niin kaikki saisivat ainakin yhden kortin esim. jouluna.

saa varmasti tylyä kohtelua aikuisenakin monta kertaa,teit ihan oikein kun säästi lapselta sen tällä kertaa.

Että tällaistakin vielä suositaan. Itse muistan omilta kouluajoilta, että meillä koulussa arvottiin ennen ystävänpäivää joku luokkakaveri jolle piti askarella kortti johon laitettiin joku vihje lähettäjästä, ei siis omalla nimellä. Oli minusta ainakin kiva idea opettajalta ja jokainen sai takuuvarmasti ainkain sen yhden ystävänpäiväkortin.

Tuo ap:n suunnitelma kuulostaa ihan kivalta tuossa tilanteessa.

Ja tosiaan, koulussa voisi olla tuo ehdottamasi tapa lähetellä ystävänpäivän kortteja.

Olisin voinut itse toimia samalla tavalla. Yritä keksiä tapoja auttaa lastasi luomaan kaverisuhteita. Kutsu kylään, uimareissuille ja elokuviin mukaan jne.