Miksi anopin tekemiset aina ärsyttävät?
Olen anoppini kanssa aina ja kaikessa eri mieltä. Olemme kuin yö ja päivä. Nyt viimeisin ärsy nousi monojen ostamisesta. Halusi väen väkisin ostaa tytöllemme neljä numeroa liian isot monot, kun sai käytetyt halvalla. Tyttö tarvitsee monot, mutta neljä numeroa on mun mielestä liikaa kasvunvaraa. Mummu osti, vaikka sanoin, että älä osta ja on nyt tulossa hiihtelemään niillä torstaina tytön kanssa ja tuo ne liian isot monot mukanaan. Että mua risoo! Mutta miksi? Jos osti, niin omapahan on asia, sen rahoja ne oli ja tarkoitus on hyvä, mutta mä en jaksa yhtään katsella sen naamaa kun tulee. Enkä ehdi ostaa ennen torstaita sopivamman kokoisiakaan, mutta mummu vaan haluaa tulla. Jos tämän olisi tehnyt joku muu, niin todnäk vain kohauttelisin olkapäitä ja antaisin asian olla. Nyt mä olen ihan huonolla tuulella. Musta tuntuu, että anoppi on aina tunkemassa mun reviirille, ikäänkuin minä 41-vuotias kolmen lapsen äiti en osaisi asioitani hoitaa. Siksikö inohan niin kovasti tällaisia tilanteita? Yök, että ärsyttää! Onko muita, jotka ärsyyntyy sellaisesta asiasta, mistä ei tarvitsisi ärsyyntyä?
Kommentit (2)
Mulla on kanssa anoppi jolla on vahvat mielipiteet meidän lasten hoitamisesta, välillä tuntuu että pääasia on että saa neuvoa riippumatta siitä mitä teen. Siis toisena päivänä "anna niille lihapiirakkaa, se on tuhti välipala" ja sitten toisen kerran kun annan lihapiirakkaa niin "et kai sää tommosta niille syötä, syöttäsit kunnon ruokaa". Mulla on kanssa mitta ihan täynnä. Mitään neuvoja en valitettavasti osaa antaa, kuulisin mielelläni itsekin!
Tässä kun mietin vielä lisää, niin sellaiset lauseet, kuin "lapset söi hyvin meillä lihaperunasoselaatikkoa, tee sinäkin sitä", "tuon lapsen tukka pitäisi leikata, aivan liian pitkä", "älä kanna sylissä vauvaa, tulee huono selkä", "älä imetä kauaa, tulee lihava lapsi", "älä paahda leipiä, lähtee vitamiinit", "tuokaa ne meille saunaan, kun te ette kuitenkaan lämmitä sitä", "tuon tytön syömisiä pitää ruveta tarkkailemaan, ettei syö liikaa herkkuja" normaalipainoisesta tytöstä, "kyllä jouluna kuuluu syödä jälkiruoaksi riisipuuroa ja sekametelisoppaa" jne. Mä olen ihan kypsä koko ihmiseen. Miten tällaisesta pääsee yli? Olen sentään ihan aikuinen, tervejärkinen nainen. Pitäiskö mun kaikkien näiden vuosien (19v) jälkeen oppia vihdoin pääsemään tästä yli vai sanoa suoraan, mikä ainakin tekisi anopille selväksi, että INHOAN yli kaiken neuvojen saamista. Itse olen kotoa oppinut, että älä tyrkytä neuvoja, ellei niitä kysytä.
Tässä kun mietin vielä lisää, niin sellaiset lauseet, kuin "lapset söi hyvin meillä lihaperunasoselaatikkoa, tee sinäkin sitä", "tuon lapsen tukka pitäisi leikata, aivan liian pitkä", "älä kanna sylissä vauvaa, tulee huono selkä", "älä imetä kauaa, tulee lihava lapsi", "älä paahda leipiä, lähtee vitamiinit", "tuokaa ne meille saunaan, kun te ette kuitenkaan lämmitä sitä", "tuon tytön syömisiä pitää ruveta tarkkailemaan, ettei syö liikaa herkkuja" normaalipainoisesta tytöstä, "kyllä jouluna kuuluu syödä jälkiruoaksi riisipuuroa ja sekametelisoppaa" jne. Mä olen ihan kypsä koko ihmiseen. Miten tällaisesta pääsee yli? Olen sentään ihan aikuinen, tervejärkinen nainen. Pitäiskö mun kaikkien näiden vuosien (19v) jälkeen oppia vihdoin pääsemään tästä yli vai sanoa suoraan, mikä ainakin tekisi anopille selväksi, että INHOAN yli kaiken neuvojen saamista. Itse olen kotoa oppinut, että älä tyrkytä neuvoja, ellei niitä kysytä.