Miksi introverttiyttä pidetäån yleisesti sinä "huonompana"?

Koska Amerikka, maa jota suomalaiset apinoivat niin hyvässä kuin pahassakin. Itsekin olen introvertti ja olen todennut että ekstrovertit on pahimpia työilmapiirin pilaajia (selkäänpuukottajia, pilkallisia, narsistisia jne). Jatkuvasti äänessä, ihan sama mitä suustaan  suoltavat mutta kuvittelevat olevansa päteviä mihin tahansa kun uskaltavat suutaan aukoa :D Näitä työnantajat sitten suosivat kun itsekin kuvittelevat että sellainen on pätevä, vaikka näin on harvoin.

Ekstrovertit ovat usein niitä kiusaajia niin kouluissa kuin työpaikoilla. Ovat kovaäänisiä mölöttäjiä.

Kaipaavat huomiota ja vievät sitä muilta.

Eihän sitä nykyään pidetä huonompana. Nythän se on varsin muodikasta ja tälläkin palstalla ainakin 98 prosenttia on introverttejä.

Koska molempiin liitetään sellaisia ominaisuuksia, jotka eivät liity persoonallisuuspiirteisiin lainkaan.

Esim. että kovaäänisesti hölöttävä ekstrovertti olisi pätevämpi. Pahimillaan olen kuullut "Meillä ajatellaan, että asenne tuo mukanaan osaamisen!" Ei muuten tuo, vaikka tuokin monta muuta muuta hyvää asiaa.

Introverttien taas ajatellaan olevan sosiaalisesti kyvyttömiä, vaikka ovat usein kohteliaita ja hyviä kuuntelemaan. Ujous voi estää sosiaalisessa ympäristössä toimimista, mutta kaikki intovertit eivät ole ujoja.

Vahvuutensa kummassakin luonteessa.

Eniten ärsyttää kaveripiireissä ne ihmiset jotka ovat ylipositiivisia. Koko ajan äänessä. Sitä samaa mitä somevaikuttajat ovat. Koko ajan itseään korostamassa.

Kulttuuri. Esim. Japanissa on kai ihan ok olla vielä introvertti.

Koska hölöttäjät hölöttää itsestään jatkuvasti

Ekstroversio eli ulkopäin ärsykkeitä hakeva on jotenkin "luonnonmukaisempi" olemisen muoto kuin introversio eli sisäisen maailman tutkiminen.

Taas tuttua av:ta. Aloittaja heittää jonkun puutaheinää yleistyksen ja siltä pohjalta lähetään keskustelemaan, ihan kuin yleistys olisi fakta. 

Juu, olisi kiva päästä joskus työelämäänkin mukaan, mutta ei, kun heti haastattelussa en osaa puskea itseäni aggressiivisesti kehuen ja haastattelijat verbaalisella tykityksellä (vaikka oliskin just täyttä roskaa,sanahelinää vain)hurmaten. Myös ihmissuhteissa jää (narsististen)ekstroverttien jalkoihin, kun huutavat mielipoteensä ja asiansa vaikka toisen puheen päälle, eivät kuuntele yhtään jne. Yhteiskunnassakin tuntuu olevan mentaliteetti "se joka huutaa koviten ja eniten on oikeassa". Ja palkitaan. Vaikka nyt sillä työpaikalla/ylennyksellä/palkankorotuksella.

Enpä tiedä pidetäänkö sitä huonompana.

Minun mielestä se on neutraali asia, aivan kuten ekstroverttiys. Mutta itse kyllä introverttina pidän enemmän introverteista ihmisistä, sellaisen kumppaniksikin haluaisin.

Introverttejä syrjitään esim. työelämässä, psykologian professori Liisa- Keltinkagas on tästä puhunut ja kirjoittanutkin. Ei ole aloitus mitään mutuilua siis todellakaan. Ja kyllä intovertit saavat tuta nykyajan narsistisen itsekorostuksen nahoissaan ihan päivittäin.

Yhdessä vaiheessahan tätä introverttiuden kääntämistä ekstroverttiydeksi oikein suositeltiin - ainakin niissä oppilaitoksissa, joita itse olen viime vuosituhannen puolella käynyt. Hiljaisempi ja "liiaksi itseensä käpertynyt" lapsi (<-- esimerkki = minä) oli opettajienkin silmissä kysymysmerkki, joka laitettiin juttelemaan kuraattorin kanssa vain omien luonteenpiirteidensä vuoksi.

Onneksi nykyajassa lapset ja nuoret (kuten iso osa aikuisistakin ihmisistä) osaavat olla suvaitsevaisempia kuin menneessä. Maailma on muutenkin menossa näissä asioissa paljon parempaan suuntaan.

Tällä palstalla taas ekstrovertiyttä pidetään suurimpana syntinä, kuten ylempänä olevista kommenteista voi lukea.

Jos amerikkalaisesta kulttuurista pitäisi jotain kopioida niin se voisi olla se kohteliaisuus, hymy ja tervehtiminen muita samassa tilassa olevia tuntemattomia mutta eihän tämä nyt introverteilta onnistuisi.

Vierailija kirjoitti:

Juu, olisi kiva päästä joskus työelämäänkin mukaan, mutta ei, kun heti haastattelussa en osaa puskea itseäni aggressiivisesti kehuen ja haastattelijat verbaalisella tykityksellä (vaikka oliskin just täyttä roskaa,sanahelinää vain)hurmaten. Myös ihmissuhteissa jää (narsististen)ekstroverttien jalkoihin, kun huutavat mielipoteensä ja asiansa vaikka toisen puheen päälle, eivät kuuntele yhtään jne. Yhteiskunnassakin tuntuu olevan mentaliteetti "se joka huutaa koviten ja eniten on oikeassa". Ja palkitaan. Vaikka nyt sillä työpaikalla/ylennyksellä/palkankorotuksella.

Sun kannattaisi kerrata mitä tarkoittaa ekstrovertti ja introvertti,sillä nyt annat itsestäsi aika yksinkertaisen kuvan. Introvertti pystyy olemaan ihan yhtä lailla lahjakas puhumaan, tai hiljainen, tai turhan pölöttöjä, aivan kuten ekstovertitkin. Mittana ei ole se, kuinka paljon ja miten puhuu.

Eihän pidetä.

Sitä paitsi on tapauskohtaista, viihtyykö ihminen toisten seurassa vai ei. Introvertistä voi äkkiä tulla ekstrovertti, jos hän löytää itselleen uuden mukavamman tuttavapiirin.

VOITTAJAT päättävät mikä on hyvää ja mikä on huonoa. Voittajat päättävät kaiken.

Introvertit ovat yksin tai pienissä ryhmissä. Ekstrovertit osaavat jengiytyä suuriksi laumoiksi ja voivat mennä hakkaamaan introvertit. Voivat tehdä introverteille paljon pahempaakin kuin vain hakata. Joten ekstrovertit voittavat. Joten ekstrovertit päättävät mikä on hyvää ja mikä on huonoa.

Yhteiskuntamme väkivallanhimoisimpia, sadistisimpia ja manipuloivimpia narsistipsykopaatteja ovat esim psykiatrit. Mutta eivät he ole huonoja ihmisiä. He ovat hyviä ihmisiä, koska he ovat voittajien puolella.

Jos introvertti ei ole itsekeskeinen minäminäminä-ihminen, niin ei ole ongelmaa.

Ikävä kyllä introvertit odottavat joustoa muilta, koska "mulle tää on niin raskasta/vaikeaa/ylitsepääsemätöntä, olenhan introvertti!"