Lue keskustelun säännöt.
Onko ikääsi tosissaan epäilty?
05.07.2020 |
Oletko joutunut tilanteeseen, jossa ikääsi ei todellakaan ole uskottu?
Tulen pienikokoisesta suvusta ja tuntuu, että monilla on suuria vaikeuksia ymmärtää, että pieni ihminen voi ihan oikeasti olla aikuinen tai jopa iäkäs.
Nyt jo jännittää pian täysi-ikäistyvän poikani puolesta. Hyvin on muistissa itsellä baareissa ne tilanteet, joissa muut humalaiset asiakkaat jatkuvasti valittavat henkilökunnalle, että "lapsi", pitää heittää ulos. Mieheni on saanut nyrkistä minun kanssa ollessaan ("lapsiinsekaantuja").
Pojan kanssa on jo nyt tullut monia tilanteita, joissa ikää ei tahdota uskoa, vaikka henkkarit aina ikärajallisissa paikoissa mukana. Henkilökunta ei yleensä ole se ongelma, vaan muut ihmiset.
Kommentit (18)
Anoppi on 150 cm ja hoikka. Hän on välillä joutunut oikein vänkäämään iästään. Ei tykkää tuosta nuorekkuudestaan, vaan ärsyyntyy, kun joku taivastelee, että et sä voi olla yli 50 v tai ei sulla voi olla poikaa, joka naimisissa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, monta kertaa. Olen mies, normaalivartaloinen ja 183 cm pitkä, mutta kasvoiltani kai jollain tavalla poikamainen, sillä kolmekymppiseksi asti sai baareihin ja yökerhoihin mennessä vääntää ovimiesten kanssa siitä onko ajokortti oma vai esim. isoveljen. Nyt 43-vuotiaana ihmiset arvioivat että olen max. 30v. Välillä luulevat minun pelleilevän jos ikäni tulee esiin jossain tilanteessa.
Huvittavaa sinänsä, kun ikääni tuntematon esim. 3 vuotta nuorempi ihminen toteaa, että "oot vielä aika nuori, mutta sitten kun olet minun ikäiseni, eli nelikymppinen, niin sitten..."
12 vuotiaana pidettiin 16 vuotiaana, vähintään. Sitten kun olin 15 niin minulta kysyttiin koulun luokkaretkellä ollessani olenko työmatkalla. Oltiin silloin laivalla.
En meinannut saada 20-vuotispäivänä kossupulloa Alkosta, kun myyjä väitti että olen aivan varmasti alle 18 ja yritän kusettaa siskon ajokortilla. Uskoi sentään lopulta, kun työkaverinsa sanoi katsoneensa henkkarini ennenkin ja että ne tosiaan ovat minun.
Minulla oli nuorena täysikäisenä vaikeuksia päästä omilla papereilla baareihin, eivät aina tahtoneet uskoa että ovat minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli nuorena täysikäisenä vaikeuksia päästä omilla papereilla baareihin, eivät aina tahtoneet uskoa että ovat minun.
Olin 19 ja siskoni 17, kun mentiin yhdessä baariin. Lainasin siskolle ajokorttiani ja käytin itse henkilökorttia, nimi on sen verran yleinen, että ajateltiin ettei portsari tajua mitään jos ei mennä ihan peräkkäin. No, sisko meni edellä ja pääsi sisään, MINÄ en päässyt omilla henkkareillani. Ja homma ei siis kaatunut siihen, että saman niminen oli vähän aiemmin jo mennyt, vaan että näytän niin nuorelta ettei voi olla omat paperit.
On, useasti. Etenkin kolmekymppiseksi asti sai jatkuvasti todistella ikäänsä monen eri kortin avulla (passin lisäksi kelakorttia, kirjastokorttia, ajokorttia...) monissa eri tilanteissa. Edes k16-leffanäytökseen ei aina meinannut päästä. Busseissa otin aina mukisematta lastenlipun vastaan, olihan se lähes puolet halvempi.
Nyt viimeisin oli, kun viime kesänä oltiin lomareissulla Kaliforniassa. Portsari ei meinannut päästää minua yökerhoon sisään, koska näytin mielestään alle ikärajan (mitähän olis ollut, 23?). Passia ei uskonut minun passikseni, ennen kuin mies esitteli omaansa siinä rinnalla, että molemmat oltiin Suomen kansalaisina reissussa siellä. Ja olin siis 37.
Minua tämä ei kyllä ole koskaan mitenkään imarrellut. Ihan superrasittavaa. Aina pakko olla henkkarit mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Kehityin varhain ja kun olin 10, niin mm. eräs "ystävällinen" täti kommentoi, että "ethän sä nyt alle 13 voi olla!" Silloin hävetti niin että oli vaikea pidätellä itkua. Ja naapurin ukon kuusikymppisjuhlissa, kun olin 12 ja kun tulin äitini kanssa häntä käsi ojossa onnittelemaan, niin tämä juhlakalu iski mulle silmää sanoen: "Eihän tää nyt mikään lapsi enää ole!" Olisin halunnut painua maan alle, etenkin kun ympärillä oli samantyyppisiä setämiehiä myhäilemässä. Mutta ilmeisesti siihen maailmanaikaan tällainen oli ihan villaisella painettavaa eikä äitini koskaan sanonut mulle koko jutusta mitään. Toisaalta minustakin olisi todennäköisesti ollut silmittömän noloa, jos tähän olisi jotenkin puututtu :/
Enpä olisi arvannut, että asia kääntyy päälaelleen muutaman vuoden kuluttua. Kun olin 21 ja menossa baariin, multa vaadittiin ovella kahdet paperit, kun olin kuulemma niin nuoren näköinen. Esikoisen saadessani 23-vuotiaana synnärillä tuli pahoja katseita ja kolme vierasta ihmistä tuli (ihan nätisti kyllä) kysymään, kuinka nuori oikein olin. Ja viimeksi muutama viikko sitten, neljävitosena, jouduin vilauttamaan paperit ostaessani vahvaa olutta Alkossa.
Mä oon 43 ja multa kysyttiin eilen paperit kun ostin tupakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime syksynä meidän uus ratsastuksenopettaja toisteli kyllä monta kertaa, että et voi millään olla niin vanha.
Kerran vähän päälle parikymppisenä olin kaupassa ostamassa muutaman siiderin. Myyjä pyysi paperit ja näytin henkilökortin. Katsoi se ja kysyi sitten onko mulla vielä jotain muuta korttia, jolla todistaa, että olen henkkareiden henkilö. Näytin opiskelijakortin ja vielä pyynnöstä kirjastokortinkin. Sanoi sitten, ettei meinannut uskoa, kun mun kädet oli kuulemma vähän tärisseet. Selitin siihen sitten, etten ollut syönyt kunnolla.. Myi kuitenkin. Mut aika paha maku jäi suuhun tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On epäilty usein. En meinannut päästä baariin 18vuotiaana, koska ei uskottu, että olen täysi-ikäinen. 15 minuutin tinkaamisen kanssa pääsin lopulta sisään. Ja vielä 23vuotiaana matkustelin bussilla nuorisolipulla. Kieltämättä hieman bussikuskit katsoi uskoisiko vai ei, mutta läpi meni silti. Papereita kysytään vieläkin melkein joka paikassa, vaikka reilusti 30vuotias. Työhaastatteluissa myös selvästi puhutaan alentuvasti ja luullaan, että en ole tehnyt päivääkään töitä, vaikka 10vuotta alan töitä tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
On, useasti. Etenkin kolmekymppiseksi asti sai jatkuvasti todistella ikäänsä monen eri kortin avulla (passin lisäksi kelakorttia, kirjastokorttia, ajokorttia...) monissa eri tilanteissa. Edes k16-leffanäytökseen ei aina meinannut päästä. Busseissa otin aina mukisematta lastenlipun vastaan, olihan se lähes puolet halvempi.
Nyt viimeisin oli, kun viime kesänä oltiin lomareissulla Kaliforniassa. Portsari ei meinannut päästää minua yökerhoon sisään, koska näytin mielestään alle ikärajan (mitähän olis ollut, 23?). Passia ei uskonut minun passikseni, ennen kuin mies esitteli omaansa siinä rinnalla, että molemmat oltiin Suomen kansalaisina reissussa siellä. Ja olin siis 37.
Minua tämä ei kyllä ole koskaan mitenkään imarrellut. Ihan superrasittavaa. Aina pakko olla henkkarit mukana.
Tuota pelkään, että oma poikakin joutuu kokemaan. Vielä vähän aikaa sitten on K16-jutuissa pitänyt todistella ikää henkkareiden lisäksi muilla korteilla ja puhelimessa olevalla Wilmalla. Silti on tullut muilta valitusta. Kerran vuosia sitten K12-paikassa piti henkilökunnan heittää pois eräs äiti, kun teki niin ison shown meidän pojan iästä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Työkaverit eivät uskoneet että olen yli kuusikymppinen vaan väittivät korkeintaan viisikymppiseksi.
Jenkeissä puutarhajuhlissa isäntäperheeni isän alainen yritti iskeä ja pyytää minua ulos syömään, kun olin 13-vuotias. Kun sanoin ikäni, hän ei ensin uskonut, mutta kun muut sanoivat, että niin se on, hän meni aivan punaiseksi ja vaikeaksi ja oli aivan paniikissa, kun oli tällaista mennyt pomon edessä tekemään.
Olin sijaisopettajana. Toinen opettaja ajoi minut välitunnilla pihalle. Ei uskonut, kun sanoin että en ole oppilas. Kyseessä oli alakoulu.
Tupakka-askia ei viime vuonna minulle myyty. Olin 32-vuotias ja passini oli unohtunut kotiin.
On sitä ihmetelty mutta aina on uskottu. Äidilläni käynyt n. 35v niin, että luultiin alaikäiseksi ja ei uskottu oikeaa ikää.
N26