Yh! Montako vuotta seurustelisit, ennen kuin esittelisit miehen lapsillesi?

2 viikkoa

Vuotta? Kai nyt pari kk ok?

En esittelisi ollenkaan.

Kuukauden

Vierailija kirjoitti:

2 viikkoa

Lapsethan menisivät tuollaisesta aivan sekaisin. Vastuutonta. Aina uusi mies pyörityksessä.

Riippuu lasten iästä. Sitten kun nuorimmainen on 18-vuotias. Siihen asti lasteni tarpeet tulevat omieni edelle.

Seurustelin puoli vuotta, kunnes esittelin.

Seuraavat puoli vuotta mies kävi meillä viikottain, mutta ei jäänyt yöksi. Vuoden jälkeen lähdimme yhdessä etelään.

Ensin sanoin miehelle, että koskaan ei sitten tulla ottamaan lapsia mukaan tähän. Sitten kolmen kuukauden kuluttua olimme yhdessä lomalla, ja sitten kolahti ja muutin mieleni. Nyt olemme olleet viisi vuotta naimisissakin.

Minun lapset on jo niin isoja että voisin esitellä vaikka heti uuden miehen. Olenpa joskus saattanut tuoda yhden yön jutunkin kotiin vaikka teini ollu kotona.

Riippuu ihan tapauksesta, normaalisti varmaan et luottaa toiseen ja et ollaan puhuttu tulevaisuudessa. Mut on välil sattunu kans vahinkoja et ovat tavanneet seuraavana aamuna.. vähän nolo, varsinkin kun lapset ei oo enää ihan vauvoi.

Tiedän erään yh:n joka ottaa 3-vuotiaansa treffeille mukaan. Ei siis laita hoitoon vaan lapsi pyörii mukana kun äiti on tutustumassa uuteen mieheen! Mahtaa ukkokin vähän ihmetellä kun pentu vahtaa ja kuuntelee kun potentiaalinen pariskunta on soidinmenoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapset on jo niin isoja että voisin esitellä vaikka heti uuden miehen. Olenpa joskus saattanut tuoda yhden yön jutunkin kotiin vaikka teini ollu kotona.

Entisenä yh-äidin teininä toivon, että juttelette näistä avoimesti ja annat lasten puhua niistäkin tunteista uusia miehiä koskien, jotka eivät välittömästi miellytä. Voi nimittäin olla pinnan alla melko isotkin pyörteet, vaikka erosta (tai isän kuolemasta, en tiedä kummasta kyse) olisi vuosikymmen. Kyllä meinaan otti pannuun, kun piti vain sopeutua äidin mieskuvioihin, ja keskustelut oli aina tyyliä "näin tämä nyt vain menee, teidän on se hyväksyttävä" eikä "miltä tämä teistä tuntuu, saatte sanoa avoimesti".

AP:n kysymykseen hyvältä kuulosti se vastaus, jossa oli tavattu puoli vuotta seurustelun jälkeen ja vuoden jälkeen lähdetty yhteiseen reissuun. Suhdetta kannattaa testata ensin muutenkin kuin vain kahvilla käymällä, koska lapsia ei pidä ripotella kiintymään ja taas luopumaan puolisosta toiseen, se jättää kyllä jälkensä.

Seurustelimme vuoden ja muutimme yhteen. Mies asui luonamme alusta alkaen.

Monesti oon tavannut lapset heti aamulla herättyäni yh:n luota.

Vierailija kirjoitti:

2 viikkoa

3 vkoa

Olin ollut yh 3v, 3 lasta. Tapailin paria miestä noina vuosina mutta heistä lapset eivät tienneet mitään.

Olin tuntenut mieheni työn puolesta 1.5v kun päädyimme yhteen. 2vkoa myöhemmin tapasin hänen vanhempansa ja 2 vkoa siitä olimme "mummolassa" mun lasteni kanssa. Lapseni olivat tavanneet miehen vain muutamaa päivää aikaisemmin.

24v tuli juuri täyteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapset on jo niin isoja että voisin esitellä vaikka heti uuden miehen. Olenpa joskus saattanut tuoda yhden yön jutunkin kotiin vaikka teini ollu kotona.

Entisenä yh-äidin teininä toivon, että juttelette näistä avoimesti ja annat lasten puhua niistäkin tunteista uusia miehiä koskien, jotka eivät välittömästi miellytä. Voi nimittäin olla pinnan alla melko isotkin pyörteet, vaikka erosta (tai isän kuolemasta, en tiedä kummasta kyse) olisi vuosikymmen. Kyllä meinaan otti pannuun, kun piti vain sopeutua äidin mieskuvioihin, ja keskustelut oli aina tyyliä "näin tämä nyt vain menee, teidän on se hyväksyttävä" eikä "miltä tämä teistä tuntuu, saatte sanoa avoimesti".

AP:n kysymykseen hyvältä kuulosti se vastaus, jossa oli tavattu puoli vuotta seurustelun jälkeen ja vuoden jälkeen lähdetty yhteiseen reissuun. Suhdetta kannattaa testata ensin muutenkin kuin vain kahvilla käymällä, koska lapsia ei pidä ripotella kiintymään ja taas luopumaan puolisosta toiseen, se jättää kyllä jälkensä.

No, ensinnäkään, en ole eron jälkeen seurustellut kertaakaan, joten teineillä ei ole tarvinnut tutustua uusiin miehiin. Toisekseen kerran olen tuonut silleen yhden illan jutun kotiin että mies jäi yöksi. Ja aamulla teinille sanoin että ko. mies on minun kaveri, niin kuin oikeastaan onkin. Teini näki että nukuttiin samassa sängyssä, molemmilla vaatteet päällä, aamulla puhuttiin ja naurettiin sängyssä, ei mitään seksijuttuja teinin kuullen. Eli en usko että on hirveästi traumoja jäänyt.

Muutama viikko oli tapailtu, ja sitten todettiin jo että tämä voisi olla loppuelämän suhde. Heti sen jälkeen esittelin miehen lapselleni.

Siitä vuosi olin raskaana ja häät heti perään. Kohta ollaan oltu 10 vuotta naimisissa, lapsikin jo muuttanut omilleen, yhteinen lapsi asuu tietenkin vielä kotona.

Miksi olisi pitänyt hidastella?

Näen hyvin epätodennäköisenä sen, että seurustelisin. Jos kävisi niin, että vastaan tulisi joku huippuyksilö, joka vielä sattuisi ajattelemaan minusta samoin, ensimmäiseen pariin vuoteen en ainakaan esittelisi lapsille. Enkä tiedä olisiko silloinkaan tarvetta, koska en haluaisi enää muuttaa yhteen kenenkään kanssa.

En kyllä usko, että seurustelisin enää. Minulla on hyvin suuria vaikeuksia luottaa ihmisiin, enkä tiedä pystyisinkö enää seurustelemaan kenenkään kanssa. Aiemmat ihmissuhteet ovat opettaneet, että ihmisillä on mitä kummallisimpia motiiveja parisuhteeseen, eikä se läheskään aina ole toisesta välittäminen tai rakastaminen, vaikka mitä annettaisiin ymmärtää.

Mieheni, jolla lapsia, esitteli minut heille kolmen vuoden jälkeen. Muutimme vuosi siitä yhteen ja siitä vuosi naimisiin. Edelleen kolmen vuosikymmenen jälkeen naimisissa ja yhteisetkin lapset aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni, jolla lapsia, esitteli minut heille kolmen vuoden jälkeen. Muutimme vuosi siitä yhteen ja siitä vuosi naimisiin. Edelleen kolmen vuosikymmenen jälkeen naimisissa ja yhteisetkin lapset aikuisia.

Tämä kuulostaa järkevältä.

Nnn