Olen sairaalloisen ujo.

Miten se ilmenee?

Minäkin olin 28 vuotiaaksi asti ihan sairaan ujo mies.

Olin niin ujo naisten kanssa, että kun käytettiin msn messenger sovellusta niin en uskaltanut tulla online tilaan juttelemaan naisten kanssa jotka olin sinne lisännyt.. edes netissä en uskaltanut jutella niille.

Onneksi 28v keräsin kaiken mahdollisen rohkeuteni ja uskaltauduin treffeille ja menetin poikuuteni saman naisen kanssa.

Kirjoita vähän enemmän. :)

Jos olen isossa porukassa niin en keksi mitään sanottavaa. Olen nuori aikuinen ja pelkään niin paljon sosiaalisia tilanteita

-ap

Naisissa ujous on pelkästään positiivista.Kuka jaksaa kuunnella jonninjoutavaa pälätystä 24/7?Se väsyttää

jo ihan fyysisesti.

Minäkin pääsin ujoudestani 28 vuotiaana. Työtä se vaati, mutta mikä ei vaadi? Jokaisella on ne omat ongelmansa.

Mieti eri keinoja miten voisit työstää tätä asiaa. Ole avoin ja kiinnostunut ihmisistä (siis alussa pääsi sisällä), aloita juttelu porukassa kysymällä jotain joltain. Ei tarvitse olla tarinankeksijä jotta saisi puhua. Aina jos muutenkin ujostuttaa kannattaa keskustelu siirtää siihen toiseen ihmiseen kysymällä jotain, yleensä siitä tulee jo jotain pientä jutun juurta ja voit itse kertoa samasta asiasta itsestäsi tai jatkaa toisella kysymyksellä jne. Mutta älä mieti liikaa, muuten siirryt taas itseesi pääsi sisällä.

Tällaisia ihan konkreettisia asioita kannattaa miettiä. Siitä pikkuhiljaa se ujous karisee :)

Tsemppiä!

Hakeudu sellaiseen seuraan, missä toisia ihmisiä arvostetaan.

Kahden kesken on helpompi jutella.

Kaikkea voi oppia.

Olen itse ollut niin ujo kuin vain olla voi. Kun aikoinaan alakoulussa piti esittää joku runo, tai hieman vanhempana pitää esitelmä, unohdin kaikki tyystin päästyäni yleisön eteen. Todella nöyryyttävää. Teini-ikäisenä päätin, että joskus vielä sen opettelen, siis esiintymistaidon. Opinkin, ja olen ollut jopa ulkomailla suosittu oman alani puhuja ja puheenjohtaja suurissakin kv. konferensseissa.

Silti kv.-kuvioissa se small talk edelleen tökkiin, eli en oikein osaa sitä näin vanhempanakaan niin hyvin kuin pitäisi. Olen asunut ulkomailla jo monen monituista vuotta eri maissa, ja silti siinä suhteessa pitää kehittää itseään jatkuvasti.

Se on jo hyvä, että tunnistat ongelmasi. Siitä on hyvä ponnistaa eteenpäin! Ujoille ihmisille sanoisin, että jokainen ihminen ajattelee itseään suurimman osan aikaa. Se on sinulle huono homma, mutta myös hyvä siinä mielessä, että sama juttu pätee siihen, että muut eivät todellakaan tarkkaile sinua niin paljon kuin kuvittelet. Miksi siis ujostella.

Paljon on oma ajattelu muokattavissa itse, jos niin haluaa. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olin 28 vuotiaaksi asti ihan sairaan ujo mies.

Olin niin ujo naisten kanssa, että kun käytettiin msn messenger sovellusta niin en uskaltanut tulla online tilaan juttelemaan naisten kanssa jotka olin sinne lisännyt.. edes netissä en uskaltanut jutella niille.

Onneksi 28v keräsin kaiken mahdollisen rohkeuteni ja uskaltauduin treffeille ja menetin poikuuteni saman naisen kanssa.

Onnea ja onneksi toimit ajoissa. Tuota kun olisit jatkanut vaikka vielä 10 vuotta niin sitten olisit ollut ikuisesti kokematon.

Sinun pitää voimaaantua ja rohkaista mielesi. Mitä sinä pelkäät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olin 28 vuotiaaksi asti ihan sairaan ujo mies.

Olin niin ujo naisten kanssa, että kun käytettiin msn messenger sovellusta niin en uskaltanut tulla online tilaan juttelemaan naisten kanssa jotka olin sinne lisännyt.. edes netissä en uskaltanut jutella niille.

Onneksi 28v keräsin kaiken mahdollisen rohkeuteni ja uskaltauduin treffeille ja menetin poikuuteni saman naisen kanssa.

Onnea ja onneksi toimit ajoissa. Tuota kun olisit jatkanut vaikka vielä 10 vuotta niin sitten olisit ollut ikuisesti kokematon.

Kiitos, joo oikeassa olet.

Se ensimmäinen kerta on se kaikista vaikein, sen jälkeen sulle muodostuu itseluottamusta, että jos pystyit siihen jo kerran niin pysty siihen vielä uudestaan.

28 vuotta meni ensimmäisen naiskokemuksen saamiseen, mutta sen jälkeen muutaman vuoden sisällä olinkin ollut jo viiden naisen kanssa yhteensä.

On vain pakko uskaltaa. Minua ehkä auttoi kova motivaatio, tiedän olevani parisuhdeihminen ja jos tietää haluavansa jotain tarpeeksi paljon niin se lopulta voittaa ujouden.

Niin minäkin. Olen ollut tällainen koko ikäni ja luullut, että pitäisi muuttua puheliaaksi ja sosiaalisemmaksi, että olisi parempi ihminen. Ujoille annetaan yleensä ohjeeksi reipastua tai kerrotaan, että ujoudesta paranee iän myötä. En ole ikinä hyötynyt tällaisista neuvoista. Sen sijaan itseäni on auttanut eniten, kun olen tajunnut, että minun ei tarvitse muuttua. Saan olla tällainen kuin olen. Sen oppimisessa meni yli 30 vuotta, mutta elämäni on helpottanut aika paljon sen oivaltamisen jälkeen. Ujouteni näkyy päälle päin ja kaikki tuntemani ihmiset tietävät, että olen ujo, joten sitä ei tarvitse yrittää piilotella. En jaksa enää edes hävetä itseäni. Minulla on kokemusta myös paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta ja olen syönyt lääkkeitäkin niihin. Uskoisin, että olisin säästynyt paljolta ahdistukselta, jos olisin tajunnut tämän jo nuorena. 

Entä jos sinäkin kokeilisit mieluummin yrittää hyväksyä itsesi omana arvokkaana itsenäsi kuin ottaa valtavat suorituspaineet muuttumisesta puheliaaksi esiintyjäihmiseksi? Ujous on yleensä aika pysyvä luonteenpiirre. Mielestäni kaikkien ei edes tarvitse olla mitään esiintyjätyyppejä tai huomion keskipisteenä olemisesta nauttivia. Ujoudessa on paljon hyviä puolia. Ujous ei tarkoita huonoja sosiaalisia taitoja. Ehkä sinäkin olet hyvä kuuntelemaan muita ja tulkitsemaan pieniäkin eleitä ja ilmeitä ja tunnetiloja. Rauhallisuus on hyvä piirre. Ujona olet ehkä harkitsevainen ja mietit ennen kuin sanot kaikkea ääneen. Varmasti moni ujo säästyisi itsetunto- ja ahdistusongelmilta, jos näitä ujouden hyviä puolia korostettaisiin lapsesta asti sen sijaan, että ujoa yritetään pakottaa muuttumaan toisenlaiseksi. 

Suosittelen lukemaan psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja ujoudesta ja temperamentista. Viime vuonna ilmestynyt Ujot ja introvertit on todellakin lukemisen arvoinen kaikille ujoille ja heille, jotka haluavat ymmärtää ujoja.