Saako päiväkoti tehdä lasun puhumatta vanhemmalle ensin?

Otat nyt opiksesi etkä kerro mitään päiväkodissa, neuvolassa jne. Älä koskaan luota viranomaisiin! Itse myös yh ja kantapään kautta sain oppia ettei mitään kerrota.

Reilua olisi pvkodin kertoa etukäteen ilmoituksesta mutta näin eivät tee

Saa

Ymmärrän sinua ap täysin. Kyllä asiat selviävät. Nykyään myös sossuilta vaaditaan järkeä. Kannattaa seistä järkkymättä oman mielipiteesi takana. Puhu myös aina totta ja kerro tunteet avoimesti sossuille. Tsemppiä!

Saa ja pitääkin tehdä. Eikä sekään pelastanut ViljaEerikaa. 

Jos huoltaja päästelee puhelimessa "pieniä itkuja" niin totta h@lvetissä ne tekee lasun, pakkohan niiden on, tekisin varmaan itekin.

Outoa että tekevät housuun kakkaamisesta noin ison jutun. Lapsi voi olla vain ujo eikä uskalla pyytää vessaan. Päiväkodin henkilökunta voi olla ammattitaidotonta ja stressaantunutta. Siellä on töissä kaikenlaista väkeä,muista se. Sano suoraan päiväkodin henkilökunnalle mitä mieltä olet. Henkilökunta ei usein osaa arvioida mistä asioista lasu on hyvä tehdä.

Meillä alkaa ihan kohta päiväkoti ja pelkään ihan hirveästi milloin joku tekee ensimmäisen lasun meistä. Vaikka siis mitään syytä ei ole. Mutta tuntuu olevan niin yleisiä, että voiko niiltä nykyään edes välttyä.

On ihan velvollisuus tehdä lasten suojeluilmoitus.

Kuten myös opettajalla lääkärillä poliisilla ym...

Huh, onneksi mun itkuista ja kysymyksistä ei ole tehty lasua, koska niitä olisi sitten pitänyt tehdä monta! Mutta oikeasti eihän se lasu mikään kamala asia ole vaan lasten suojelemista, sananmukaisesti. Jos ei ole syytä kokea itseään surkeaksi vanhemmaksi, sitten voi vain nostaa pään pystyyn ja puhua asiat päiväkotiin tai lastensuojeluun niin kuin ne on. Yksi tämän palstan vahvimmista teeseistä on että neuvolaan, päiväkotiin ja lastensuojeluun ei voi luottaa. Mutta oikeasti, miettikää miten hienoa että meillä on tarkasti valvottu ja korkeasti koulutettujen ammattilaisten koneisto huolehtimassa työkseen Suomen lasten terveydestä ja hyvinvoinnista. Aina sattuu yli- tai alireagointeja ja mätämunia työntekijöiden joukkoon koska ihmisiä ovat, mutta valtaosin me voidaan olla todella kiitollisia ja ylpeitä järjestelmästämme.

No saa tehdä, mutta on se aika ammattitaidotonta. Itse ilmoitan aina vanhemmille, jos opettajana teen lastensuojeluilmoituksen. Eihän se yleensä mukava keskustelu ole, mutta mielestäni välttämätön. Tuollainen itku/herkistyminen ei kyllä minusta ole mikään huolestumisen aihe.

Voi ja tietyissä tapauksissa on velvollisuuskin. Hyvän tavan mukaan lastensuojeluilmoituksesta kuitenkin keskustellaan ensin vanhempien kanssa, siis jos tapaus on luokkaa "vanhemmuus ehkä hukassa ja tarvitaan apua". Olen itse päiväkodissa töissä. 

Valitettavasti olen itsekkin saanut koulumaailman myötä maistiaisen siitä, miten kaikki ongelmien juurisyyt halutaan nähdä kotona, etenkin silloin kun kyseessä on avioerolapsi / yksinhuoltaja. Meistä ei ole tehty lasua, enkä lasua edes pelkää, mutta kun lapsella oli/on ongelmia niin aina keskustelu kääntyi nopeasti siihen miten meillä kotona menee, miten minä jaksan, miten lapsi reagoi eroon, osaanko minä laittaa rajoja ja plaaplaa. Sitten vihdoin kun rattaat lähti pyörimään niin sieltä on löytynyt lapsen neurologiset poikkeamat/haasteet, koulukiusaamista, oppimisvaikeuksia ym. mikä sen kouluhaluttomuuden, koulussa heikosti pärjäämisen ja kuormittumisen aiheuttaa. Mutta valitettavasti jos olet eronnut ja yksinhuoltaja, niin ensin joudut todistelemaan että teillä on ihan hyvät ja terveet kotiolot. Ja itkenyt olen minäkin palaverissa jos toisessakin, ei kyllä kannattaisi. Raskastahan se usein on, kun istut yksin siellä ja tupa täynnä "virkaihmisiä" joista suurinta osaa et edes tunne (koulupsykologit, kuraattorit, erityisopet jne). ja sit pitäisi kuitenkin kertoa oman lapsen ja perheen asioista siinä ilman mitään inhimillisiä tunteenpurkauksia, ettei heti oleteta pahinta. 

Monet vanhemmat itkevät moniammatillissa palavereissa, ja minusta se on täysin normaalia. Monet myös raivoavat, ja sekin on aika inhimillistä, toki vaikeuttaa asian käsittelyä.

Saa siinä tapauksessa, että on syytä epäillä lapsen turvallisuuden olevan vaarantunut, toisin sanoen väkivallan uhka.

Minusta opettajana kuulostaa oudolta että olisi tehty lasu ilmoittamatta, jos syynä on hukassa oleva vanhemmuus. Silloin opettajan olisi pitänyt ottaa asia puheeksi huoltajan kanssa ja antaa vinkkejä kasvatukseen jne. Oletko saanut jotain hienovaraisia vihjeitä tästä mutta sivuuttanut ne? Silti kuulostaa kyllä kummalta.

Tuo kakka episodi kuulostaa myöskin oudolta, koska itse käytän lapsia vessassa tarvittaessa kesken unien, vaikka se häiritseekin toisia lapsia.

No niin meillekin suuresti paheksuttiin päiväunien aikana housuun kakannutta. Lapsi sanoi, että vessaan ei uskalla pyytää. Päästäisivät vessaan niin ei tarvitsisi moittia tapahtuneesta töissä ollutta vanhempaa. Lapsesta puhumattakaan.

Minusta on käsittämätöntä että kun kaikki tietävät tämän koronatilanteen ja sen aiheuttamat asiat ei päiväkodin henkilökunta ymmärrä että yksinhuoltajavanhempi todellakin on väsynyt ja kaipaa omaakin aikaa ILMAN että se tarkoittaa vanhemmuuden olevan hukassa tms. Samoin tuo kakkaaminen jos pitävät kiinni säännöstä että lapsi ei saa poistua edes vessaan vika on heissä eikä äidissä.

Vierailija kirjoitti:

Voi ja tietyissä tapauksissa on velvollisuuskin. Hyvän tavan mukaan lastensuojeluilmoituksesta kuitenkin keskustellaan ensin vanhempien kanssa, siis jos tapaus on luokkaa "vanhemmuus ehkä hukassa ja tarvitaan apua". Olen itse päiväkodissa töissä. 

Valitettavasti olen itsekkin saanut koulumaailman myötä maistiaisen siitä, miten kaikki ongelmien juurisyyt halutaan nähdä kotona, etenkin silloin kun kyseessä on avioerolapsi / yksinhuoltaja. Meistä ei ole tehty lasua, enkä lasua edes pelkää, mutta kun lapsella oli/on ongelmia niin aina keskustelu kääntyi nopeasti siihen miten meillä kotona menee, miten minä jaksan, miten lapsi reagoi eroon, osaanko minä laittaa rajoja ja plaaplaa. Sitten vihdoin kun rattaat lähti pyörimään niin sieltä on löytynyt lapsen neurologiset poikkeamat/haasteet, koulukiusaamista, oppimisvaikeuksia ym. mikä sen kouluhaluttomuuden, koulussa heikosti pärjäämisen ja kuormittumisen aiheuttaa. Mutta valitettavasti jos olet eronnut ja yksinhuoltaja, niin ensin joudut todistelemaan että teillä on ihan hyvät ja terveet kotiolot. Ja itkenyt olen minäkin palaverissa jos toisessakin, ei kyllä kannattaisi. Raskastahan se usein on, kun istut yksin siellä ja tupa täynnä "virkaihmisiä" joista suurinta osaa et edes tunne (koulupsykologit, kuraattorit, erityisopet jne). ja sit pitäisi kuitenkin kertoa oman lapsen ja perheen asioista siinä ilman mitään inhimillisiä tunteenpurkauksia, ettei heti oleteta pahinta. 

Ikävää että olet kokenut sen noin. Itse yritän olla aina mahdollisimman hienovarainen eikä oletuksena ole, että kotioloissa olisi mitään vikaa, mutta vanhempien ero, vaikka kuinka hienosti hoidettu, yleensä aiheuttaa kriisin myös lapselle. En minä syytä, ymmärrän hyvin että lapsella on parempi olla kun vanhemmat ovat onnellisia vaikka sitten erillään. Mutta kyllä se silti on suuren luokan elämänmuutos ja kyllä varmasti poikkeus ovat ne lapset joihin ero ei mitenkään vaikuta. Kun lapsen käytös yllättäen muuttuu, vastaus löytyy yleensä vanhemmilta. Siksi niistä kotioloista kysellään, kuten ammattilaisena varmaan tiedät. Syy voi olla myös että mummo on kuollut. Tai se kiusaaminen, jota ei koulussa/päiväkodissa ole huomattu. Tavoitteena pitäisi olla lapsen hyvinvoinnin parantaminen ja helpottaa huomattavasti kun opettaja tietää mikä tilanne on kotona.

Saa tehdä mutta fiksua toki olisi huoltajille siitä kertoa. Jos teillä on kaikki hyvin niin eihän siinä sitten mitään pelättävää ole. Tulevat juttelemaan ja jos ei mitään avuntarvetta tai muuta ole, toivottavat hyvää jatkoa. Heiltä voi myös saada apua jos olet uupunut ja tarvitset esim apua lastenhoitoon.

Olen kolmen lapsen totaaliyksinhuoltaja, joista kaksi alle kouluikäistä, ja vaikka kevät oli ekaluokkalaisen etäkoulun vuoksi raskas, ei lasten kanssa minusta mitenkään rasittavaa kotona ole. Onhan se nyt hiukan kummallista jos pelkästään päiväkoti-ikäisten kanssa kotona olemisesta rasittuu parin kuukauden aikana noin kovasti. Ehkä tosiaan joku apu olisi teille paikallaan.

Kiitos vastauksista! Meille lasu siis totesi minun soittoni jälkeen että kaikki ok eikä ole lastensuojelu asia ja myös silloinkin kun soittivat päiväkodin ilmoituksen vuoksi niin kaikki ok. Opin etten enää puhu siellä mitään koska ne sanat ovat joskus minua vastaan. Lapsista kuitenkin aina sanoneet että kaikki mennyt hyvin ja olen kyllä todella panostanut heidän kehitykseen. Kyllä minunkin mielestä minulle olisi pitänyt kertoa että tekevät ilmoituksen. Ihmettelivät kyllä lastensuojelu saakin heidän toimintaa koska ei ole mistään vakavasta kyse.

Vierailija kirjoitti:

Saa tehdä mutta fiksua toki olisi huoltajille siitä kertoa. Jos teillä on kaikki hyvin niin eihän siinä sitten mitään pelättävää ole. Tulevat juttelemaan ja jos ei mitään avuntarvetta tai muuta ole, toivottavat hyvää jatkoa. Heiltä voi myös saada apua jos olet uupunut ja tarvitset esim apua lastenhoitoon.

Olen kolmen lapsen totaaliyksinhuoltaja, joista kaksi alle kouluikäistä, ja vaikka kevät oli ekaluokkalaisen etäkoulun vuoksi raskas, ei lasten kanssa minusta mitenkään rasittavaa kotona ole. Onhan se nyt hiukan kummallista jos pelkästään päiväkoti-ikäisten kanssa kotona olemisesta rasittuu parin kuukauden aikana noin kovasti. Ehkä tosiaan joku apu olisi teille paikallaan.

Lasten kanssa meni se 3 kk hyvin, keksittiin kaikkea tekemistä , ulkoiltiin paljon, käytiin tyhjissä puistoissa, tehtiin ruokaa, leivottiin, katseltiin leffoja. MUTTA. 3 kk ilman muiden aikuisten näkemistä, lapset halusi kavereita. Joka päivä piti keksiä jotain, olla läsnä ( meillä ei kasvateta pelikoneilla). Halusin vain viedä yhtä päivää aiemmin lapsen päiväkotiin kavereiden vuoksi ja sen vuoksi että saisin olla hetken yksin ja käydä tapaamassa myös ystävää, jutella rauhassa aikuisten kesken. Oliko se liikaa vaadittu? Meillä ei ole tukiverkostoa, ainoastaan päiväkoti. Ja en todellakaan ole itse tilannettani valinnut. Ap

Suomen lain mukaan kuka tahansa voi tehdä lasun eikä hänen tarvitse millään tavalla ilmoittaa lapsen vanhemmille.

Sehän on koko lain tarkoitus, että lapsen etu menee vanhempien edun edelle. Jos vanhempien mielipidettä kysyttäisiin ennen lasun tekemistä, niin valtava määrä TARPEELLISIA (todelliseen lapsen hätään perustuvia ilmoituksia) jäisi tekemättä.