Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillain masentuneilla on energiaa pyörittää arkea ja toisilla ei?
03.07.2020 |
Minulla on täydellinen motivaation ja innostuksen puute, enkä ole kiinnostunut tekemään mitään muuta kuin pitämään päivärytmin ja ravitsemuksen suunnilleen kunnossa. En koe surun tai ilon tunteita, en ole itsetuhoinen, en käytä huumeita tai alkoholia. Olen ollut kotona työttömänä 14 vuotta.
Miten jotkut, jotka ovat mahdollisesti enemmän masentuneita kuin minä, pystyvät käymään töissä ja harrastuksissa? Mistä se energia oikein tulee???
Kommentit (12)
Hyvä kysymys. Ehkä lähtökohdatkin vaikuttavat? Ehkä joillakin masentuneilla on JO ENNESTÄÄN niin hyvin automatisoidut rutiinit, että sitten masentuneena arjen pyöritys sujuu autopilotilla. Minulle mikään ei ole täysin automaattista vaan kaikki on kuluttavaa "työtä", vaikka en olisi masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävä.lapsuuden kaltoinkohtelu, väkivaltaa ja seks häirintää.
Olen epävakaa ja masentunut ikuisesti. Käyn työssä ihan melko arvostetussa ammatissa.
Kotini on täysi kaatopaikka. Kirjaimellisesti.
Adhd/add-piirteet voivat hoitamattomina aiheuttaa masennusta, ja adhd/add-tyyppien voi olla vaikeaa ylläpitää siistiä huushollia.
Mulla on ainakin toi. En hahmota mistä päästä alottaa, ja miten järjestää asiat, joten epäjärjestys vallitsee.
Huumeet ei välttämättä ole aina pahasta. Masennuslääkkeetkin sorkkii aivokemiaa, itse olen valinnut omat lääkkeet niiden sorkkimiseksi, tavoitteena saada juuri masennus, ahdistus ja muut paskat fiilikset pois. Niin, että jaksan painaa duunia sen aikaa kun tarvitsee.
Mä olen vaikeasti masentunut ja ajattelen itsemurhaa päivittäin. Silti hoidan kotityöt, syömiset, kaupassakäynnit ym. - teen ne kuin robotti, koska on vaan ”pakko”. Töissä en käy. Onneksi mun ei tarvitse huolehtia kuin itsestäni, perhettä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä on, välillä ei ole. Minulla on ollut vakava masennus 14-vuotiaasta lähtien (diagnosoitu, ei mikään teiniangst) ja esim. ikävuosina 22-25 en vaan jaksanut siivota tai tehdä yhtään mitään. Kämppäkin oli läävä.
Siinä 25 paikkeilla havahduin siihen että jos en halua että arki tuntuu normaaliakin paskemmalta, kannattaa pitää oma elinympäristö vaikka väkisin siistinä. Eli turhat kamppeet kaatopaikalle, pinnoilta pölyt pois ainakin viikon välein jne.
Olo ei ole merkittävästi helpottanut, mutta ei ainakaan vituta joka aamu kun herää, vaan on ihan kiva viettää aikaa puhtaassa kodissa.
Samoin olen kirjoittanut lapulle aina ehdottoman pakolliset hoidettavat asiat, eli se milloin sähkö ja asunto on pakko maksaa, mitä puuttuvaa tarviketta on pakko hakea kaupasta jne., ja pyrin viemään roskat kerran viikossa.
Välillä lipsuu mutta yritän pysyä rutiinissa ettei taas olotila romahda ja kaikki mene päin mäntyä.
Mulla tekeminen helpottaa ahdistusta. Tää on varmaan tekemisissä ihmisten temperamentin kanssa. Masentuneetkaan eivät ole samanlaisia. Joskus oon miettinyt, että kun oloni ei näy ulospäin, niin tämä on vielä vaarallisempaa, kaikki luulee, että "onhan sillä asiat kunnossa, jaksaa siivotakin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on kunnolla ja oikeesti masentunut, niin ei kyllä jaksa/kykene pyörittämään yhtään mitään.
Mulla on reaktiivinen tunnemieli, eli positiiviset kokemukset, mieleyhtymät ja muiden seurassa koettu hyvä tuovat energiaa. Yksinäisyyden kokemukset ja asioiden vatvominen omassa päässä ja riitely yms. vastoinkäymiset aiheuttavat voimakkaasti negatiivista ajattelua ja vievät täten energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on kunnolla ja oikeesti masentunut, niin ei kyllä jaksa/kykene pyörittämään yhtään mitään.
Masennuksia on erilaisia.
Muistaisin täältä lukeneeni tyypistä joka treenasi maratonille ja itsemurha-ajatuksia yhtä aikaa.
Mulla masennus vaikuttaa toimintakykyyn mutta ei kaikilla. Käsittääkseni voi olla erityisen vaarallista olla hyvin aikaansaapa ja hyvin masentunut samaan aikaan.
No mullahan se ainut energia meneekin työpaikalle, henkilökohtaiseen elämään sitä ei riitä. En esimerkiksi jaksaisi ikinä hoitaa parisuhdetta. Minä sen sijaan sitten ihmettelen niitä masentuneita, jotka jaksaa olla parisuhteessa, kun minusta ei siihen ole. En edes jaksaisi hoitaa ystävyyssuhteita, miten sitten parisuhdetta?
Mutta heillä varmasti menee kaikki energia sen parisuhteen hoitamiseen sitten, siinä missä mulla kaikki energia valuu duuniin.
Toki masennuksessa on myös eri asteita ja sanoisin eri vaiheita mitä pitää käydä läpi.
Valtava velvollisuudentunne töiden suhteen ja jos esim koti ei ole kunnossa, järkyttävä syyllisyydentunne. Tuota hetken koettua saa taas energiaa hoitaa hommia. Se ei ole positiivista energiaa, mutta jotenkin se silti auttaa ja pakottaa puskemaan hetken.