Minua pakotettiin lapsena syömään lautanen tyhjäksi

Ikävää, että olivat huonoja ruuanlaittajia :(

Mulla sama ja Kerra oksensin lautaselle sitte. Sairaina oli ku käskettii syä se oksennus. Siitä vedin semmosen metelin et lautanen lensi lattialle. Kuka sairas yrittääkään pakottaa toista syömää omaa oksennusta

Sadismia. Jos ei halua syödä, niin ei halua. Ei voi pakottaa. EI edes lasta. Ei kukaan syö siksi, että toisen mielestä niin pitää tehdä. Jokainen tietää itse, koska on nälkä. Avmammat älkööt vaivautuko urputtamaan tästä.

Samoin ja tuli remmistä jos ei syönyt.

Vierailija kirjoitti:

Sadismia. Jos ei halua syödä, niin ei halua. Ei voi pakottaa. EI edes lasta. Ei kukaan syö siksi, että toisen mielestä niin pitää tehdä. Jokainen tietää itse, koska on nälkä. Avmammat älkööt vaivautuko urputtamaan tästä.

Ehkä nämä "valvojat" eivät eläneet samanlaisen yltäkylläisyyden keskellä? On ihan oikein ottaa vain sen verran kuin syö.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama ja Kerra oksensin lautaselle sitte. Sairaina oli ku käskettii syä se oksennus. Siitä vedin semmosen metelin et lautanen lensi lattialle. Kuka sairas yrittääkään pakottaa toista syömää omaa oksennusta

Kaverini pakotettiin syömään omaa oksennustaan koulussa. 1960-luvulla.

Pitää oppia ottamaan ruokaa sen verran kuin jaksaa syödä.

Mä muista ainakin yhden pattitilanteen, olin kyl varmaan vanhempikin kuin 8, koska muistan ihan hyvin, niin se oli jotain todella pahaa kalaruokaa ja olin pyöritellyt sitä lautasella jo kai aika pitkään... sitten vaihtoehdoiksi annettiin, että lautanen tyhjäksi tai haetaan remmi. En kai osannut päättää kumpi on pahempi vaihtoehto ja jatkoin se haisevan kalan pyörittelyä. No sitten lopulta lautanen otettiin pois ja ruoat roskiin ja remmiä tuli.

Kantsii miettii aina pidemmälle mitä seurauksia voi tulla tuosta pakottamisesta

Mä heiitin sen aina frispiinä huits hlvetttiin. Naaapurista kuului ikävä kolahdus (ihan kuin olisi ikkuna mennyt pskaksi) ja huuuto "ai vtttu, eihään tällaset tavarat osaa lentäää"

Vierailija kirjoitti:

Pitää oppia ottamaan ruokaa sen verran kuin jaksaa syödä.

Läheskään aina kysymys ei ollut ottamisesta, vaan joku aikuinen annosteli ruoan valmiiksi lapsen lautaselle. Lapsella ei ollut mitään sananvaltaa siihen, paljonko ruokaa lautaselle laitettiin, mutta kaikki piti syödä.

Vierailija kirjoitti:

Pitää oppia ottamaan ruokaa sen verran kuin jaksaa syödä.

Meillä kyllä annosteltiin kotona. Lisää sai sitten ottaa itse. En olisi ottanut sitä kalaa ollenkaan, jos olisi itse saanut päättää.

8

HSEn adonis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sadismia. Jos ei halua syödä, niin ei halua. Ei voi pakottaa. EI edes lasta. Ei kukaan syö siksi, että toisen mielestä niin pitää tehdä. Jokainen tietää itse, koska on nälkä. Avmammat älkööt vaivautuko urputtamaan tästä.

Ehkä nämä "valvojat" eivät eläneet samanlaisen yltäkylläisyyden keskellä? On ihan oikein ottaa vain sen verran kuin syö.

"Lapsen silmät ovat suuremmat kuin suu." Tällainen sanonta on olemassa. Ei lapsi osaa katsoa tai ymmärtää sitä ruokamäärää. 

Muistan kiusallisen tapauksen ollessani kylässä, kun perheen äiti oli tehnyt jälkiruokaa, taisi olla marjarahkaa. Sellaista ihanan vaaleanpunaista ja perheen tyttö otti sitä ison annoksen, mutta piti sitä liian happamana. Siinä sitten istuttiin varmaan kaksi tuntia ja katsottiin kun tyttö yrittää syödä. Oli tosi mukava vierailu se. 

Vierailija kirjoitti:

Mä muista ainakin yhden pattitilanteen, olin kyl varmaan vanhempikin kuin 8, koska muistan ihan hyvin, niin se oli jotain todella pahaa kalaruokaa ja olin pyöritellyt sitä lautasella jo kai aika pitkään... sitten vaihtoehdoiksi annettiin, että lautanen tyhjäksi tai haetaan remmi. En kai osannut päättää kumpi on pahempi vaihtoehto ja jatkoin se haisevan kalan pyörittelyä. No sitten lopulta lautanen otettiin pois ja ruoat roskiin ja remmiä tuli.

Siis onko tämä kaiken ruoan syömisen pyhyys jotain pula-ajan traumoja vai mistä on kyse? Itselläni vastaavanlainen kokemus. Oltiin tuttavaperheessä kylässä ja itse sai annostella ruoan, mutta se ei ollutkaan niin hyvää kuin miltä näytti ja jätin osan syömättä. Kukaan ei sanonut silloin mitään, mutta kotiin palattua sain selkäsaunan sen takia!

Päiväkodissa tehtiin samaa 5 v sitten (Verkanappulat).

Kaikki piti maistaa, ja mitä itse otti piti syödä. Kamala ajatus että olisi pitänyt syödä kaikki mitä joku muu lappoi lautaselle.

Nykyisinkin yritän aina joka paikassa ottaa vähän melkein kaikkea, mutten paljoa mitään. Myös ruokia joista en pidä, kokeilen välillä vähän, jos vaikka maistuisi.

Lapsuus on tiukassa kyllä selkeästi.

Juttelin kerran syömisestä yhden naisen kanssa ja kerroin, että tykkään syödä todella täyttäviä annoksia. Hänellä päinvastoin: tuntee vastenmielisyyttä pelkästään siitä, että näkee ison annoksen... lapsena pakotettiin syömään.

Joku kuuluisa fyysikko, en nyt muista nimeä, hänen isänsä pakotti kans syömään - ja jos poika oksensi lautaselle sekin pakotettiin syömään. Äiti ruokaili aina eri huoneessa. 

toistuva pakottaminen maistamiseenkin on syömään pakottamista. Vähän kuin sanoisi, että ku11inpäällä saa yhä uudestaan tökkiä (jos siihen vaikka tottuisi, jopa tykkäisi) mutta syvemmälle ei saa työntää.

kaikki pakottaminen on traumatisoivaa. Tietysti lasta joutuu myös painostamaan, mutta täytyy kyetä seuraamaan ajan mittaan, onko sillä liian negatiivisia vaikutuksia. Jos on, täytyy kyetä ottamaan toinen paremmin huomioon ja lopettaa liian kova painostus.

Vierailija kirjoitti:

HSEn adonis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sadismia. Jos ei halua syödä, niin ei halua. Ei voi pakottaa. EI edes lasta. Ei kukaan syö siksi, että toisen mielestä niin pitää tehdä. Jokainen tietää itse, koska on nälkä. Avmammat älkööt vaivautuko urputtamaan tästä.

Ehkä nämä "valvojat" eivät eläneet samanlaisen yltäkylläisyyden keskellä? On ihan oikein ottaa vain sen verran kuin syö.

"Lapsen silmät ovat suuremmat kuin suu." Tällainen sanonta on olemassa. Ei lapsi osaa katsoa tai ymmärtää sitä ruokamäärää. 

Muistan kiusallisen tapauksen ollessani kylässä, kun perheen äiti oli tehnyt jälkiruokaa, taisi olla marjarahkaa. Sellaista ihanan vaaleanpunaista ja perheen tyttö otti sitä ison annoksen, mutta piti sitä liian happamana. Siinä sitten istuttiin varmaan kaksi tuntia ja katsottiin kun tyttö yrittää syödä. Oli tosi mukava vierailu se. 

En tajua noita äitejä, jotka rupeaa kasvattamaan lasta niin, että nolataan vieraiden nähden! Paljon fiksummin noin kuin edellä kuvattiin eli ohitettiin se asia siinä kyläillessä ollessa ja käsiteltiin se vasta kun oltiin oman perheen kesken.