Lue keskustelun säännöt.
Elämä teki musta lopun.
27.06.2020 |
Mun elämä on sisältänyt paljon pelkkiä pettymyksiä, pelkoa, surua. Tuntuu että en jaksa enää. Mä oon koittanut toipua kaikesta, mutta en vaan toivu. Oon ammattiavun piirissä, mutta tuntuu kuin kaikki olisi omaa syytäni. En osaa rakastaa enkä arvostaa itseäni, oon yksinäinen ja onneton, eikä elämästä tuu enää oikein mitään.
Miten mä pääsen eteenpäin ja murheen murtaman sydämeeni edes pisaran onnentunnetta?
Kommentit (11)
Kirjoita tänne, koska ainakin osaat kirjoittaa. Muista, että kaikki ollaan aika surkeita ainakin joskus ja jotenkin. Elämä on tällainen, mutta joskus, ihan oikeasti meistä surkeimmallekin voi löytyä kauniita onnen pieniä hetkiä. Kannattaa uskoa ja jaksaa. Ja auttaa muita. Me tarvitsemme toisiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa auttaa mutta peukkuja sulle
Vierailija kirjoitti:
Alkuun lopeta itsesäälissäeläminen. Tmä voi suututtaa, mutta niin se vain on. Ei ollut helppoa täälläkään. Ei ketään kiinnosta, ala kiinnostaa itse itseäsi ja onni avautuu sitä myöten. Kukaan ei pelasta sinua erikseen.
Tätä mä ihmettelen. Mä kirjoitan tänne sydän verellä ja murheen murtamana toivoen tukea ja lohdun sanoja. Niin eka neuvoja syyllistää mua.
Toi sun neuvo lienee ihan hyvä ja aiheellinen, mut ei tässä vaiheessa kun ahdistus ja suru on maksimaalisella tasolla.
Kyllä elämä kantaa.
Usko itseesi.
Minä uskon sinuun, uskon, että vielä hymyilet voittajana voittamille vaikeuksillesi.
Ole armollinen itsellesi.
Ilmoitin asiattomaksi. Kirjoitit otsikkoon ”musta”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et oo yksin. Myös ite oon kokenu rankkoja vastoinkäymisiä mistä en oo päässyt vielä yli. Toisilla elämä tuntuu oleva paljon rankempaa kuin muilla. Oon kokenu raastavia menetyksiä kuten siskoni kuolema ja monet muut menetykset myös taloudellisesti. Toivon sinulle voimia tosi paljon vaikka se tällä hetkellä ei paljon lohduttaisikaan. ❤️👍
Niin mustakin, sairastuin fyysisesti. Kohta Korona tekee musta lopun :(. Elämänhalua kyllä olisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei saa sanoa musta. Valkoinen loppu kelpaa.
Zinc
Mä olen "Mainostoimistoissa on vain kauniita ihmisiä töissä" -ketjun ap. Jaoin vielä muutama vuosi sitten samat tuntemukset kuin ap. Harkitsin jopa itsem*rhaa. Oloni parani kun työkkärin psykologin ehdotuksesta vaihdoin alaa koodariksi. Siellä ei välitetä miltä näytät, osaatko markkinoida itseäsi, osaatko olla se "hyvä tyyppi". Homma tuntui aluksi tylsältä, mutta lopulta ymmärsin kuinka hauskaa koodaaminen oikeasti on. Se riemu kun ratkaisee ongelman...! Työyhteisö on mitä mahtavin ja minut perehdytettiin työhön perusteellisesti. Yleensä nykyajan työpaikoissa ei enää perehdytetä vaan pyöritykseen joutuu kylmiltään.
Tunnustan kyllä pelkääväni, minkälaiseksi oma työ ja elämä tulevat vuosien saatossa muuttumaan. Naisiinkin suhtaudutaan vihamielisemmin kuin sata vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoli pois, koronan toinen aalto niittää omansa.
Alkuun lopeta itsesäälissäeläminen. Tmä voi suututtaa, mutta niin se vain on. Ei ollut helppoa täälläkään. Ei ketään kiinnosta, ala kiinnostaa itse itseäsi ja onni avautuu sitä myöten. Kukaan ei pelasta sinua erikseen.