Mietin vaan että olisiko rumaa lasta vaikeampi rakastaa kuin kaunista

ja mietin että onko kakkosta vaikeampi rakastaa jos on yhtä vaativa, mutta vähemmän kaunis

Eli vastaus kysymykseesi on, että EI.



Sen sijaan temperamentiltaan vaativaa lasta on vaikeampi rakastaa kuin helppoa lasta.

ja oma on kaunis. Niin varmaan ajattelee ihan kaikki äidit ja hyvä niin.

joista toinen on tosi kaunis ja toinen aivan tavallinen pottunokka. Rumempaa on helpompi rakastaa.

jossa oli kaksi pientä tyttöä. Isompi oli joku 6 v. ja pienempi 3. Vanhempi tyttäristä oli todella silmäänpistävän kaunis, tummat kiharat ja tummansiniset isot silmät, todella kauniit kasvonpiirteet. Nuorempi tytöistäkin oli nätti, mutta ei samalla lailla. Nämä vanhemmat, etenkin äiti, koko ajan ääneen harmittelivat kun nuorempi ei ollut niin nätti. Ja ihmettelivät ääneen mikähän luonnonoikku tapahtui tän ensimmäisen kohdalla kun tuli tällainen kaunotar, ja toinen on vaan tuollainen möttiäinen. Olivat teetättäneet sellaisia studiokuvia vanhemmasta tytöstä joita oli seinillä. Kuin joku lapsimalli. Suu auki kuuntelin sitä litaniaa joka kerta kun siellä olin. Mitähän niillekin tytöille kuuluu, tästä kun on nyt jo yli 10 vuotta...

oma lapsi olisi aina muka kaunis. On joitakin niin rumia lapsia, että ihmettelen, jos vanhemmat pitävät edes söpöinä!



Meidän lapset on ihan hyvännäköiset, paremman näköiset kuin suurin osa lapsista, mutta en pidä silti heitäkään erityisen kauniina. Olin jopa odottanut että musta ja miehestäni tulisi vieläkin kauniimpia yksilöitä ;). Rakastan tietty hirmu paljon heitä, enkä usko, että rakastaisin kauniimpia yhtään enempää. Tosi rumaakin varmaan rakastaisin yhtä lailla, mutta toisten rumat lapset ärsyttää kyllä helpommin.

joiden vanhemmat hössöttävät ulkonäköasioista. maailma on muutenkin pinnallinen ja kova. Itsetuntoa ei ainakaan ulkonäölle voi rakentaa, sillä se on katoavaa sorttia.

että kauniit lapset saivat opettajaltakin enemmän huomiota kuin tavallisennäköiset.

Niin on varmaan aina ollut. Kauniista tulee suosittuja ja heille annetaan enemmän anteeksi kuin muille. Kauniin ei tarvitse kuin katsoa opettajaa viattomasti ja sanoa ettei tarkoittanut tehdä pahaa, ja opettaja heltyy. Jos joku ei-niin-kaunis yrittää samaa, niin ei auta, jälki-istuntoa tulee.



Oma lapseni ei ole vielä syntynyt. Tietenkin toivon että se on "normaali" mutta varmaan rakastaisin vaikka ei olisikaan. Itse pidän enemmän persoonallisen näköisiä ihmisiä kauniina kuin mallityyppejä.

Aivan kammottavaa, pinnallista tekstiä suollat! En pysty käsittämään. Kannattaisi ehkä miettiä niitä elämänarvoja vähän. Hohhoi.

Siis kyllä minun lapsuuden kodissa äiti ja isä selvästi suosi kaunista isosiskoani meillä on ikäeroa 1v 8kk. Joka paikassa isoon ääneen aina toitotettiin, miten meidän Minnasta (nimi muutettu) tulee missi ja maisteri ja vaikka mitä. Sitten minua surkuteltiin, kun miten sitä edes miehen saa kun ei miltään näytä. Toki itsestä tuntui pahalta vanhempien puheet ja se, että siskolle ostettiin aina kauniita merkkivaatteita ja minä sain sitten jotain alennuksesta marketeista. no siskosta kasvoi kaunis, koppava ja ilkeä ihminen. Ja paljolti luulen, että se on vanhempieni vika. Siskoni sai aina elää luulossa, että hän on kaikkien mielestä jumalasta seuraava ja hän voi kohdella ihmisiä ihan miten haluaa eikä hänen kaikessa kauneudessaan tarvitse välittää toisten tunteista. Joskus ikävöin kovinkin sitä eloisaa ja pikku kepposia keksivää siskoa ajalta ennen kuin hän sitten muuttui ja kieltäytyi tuntemasta minua 158cm kääpiötä. Toki minusta tuli ihan sievä nainen joskaan en ole missiainesta, mutta miehenkin sain ja komeankin vielä. Siskoni toki on sitä mieltä, että mieheni on minut ottanut silkasta säälistä ;o).

uskonut olevan olemassakaan! :( Mä olen kauhean pahoillani niiden lasten puolesta, jotka joutuvat kuulemaan vertailua vanhemmiltaan. Mun lapsistani toinen on objektiivisesti kauniimpi lapsi kuin toinen. Mä näen tämän eron kyllä, mutta ei sillä ole mulle mitään merkitystä. Eikä sillä mässäillä. Sinällään varmaan onni, että lapseni ovat molemmat poikia, joten muutkaan ihmiset ei pidä heidän ulkonäköään niin isona asiana (kuin ehkä tyttöjen pidettäisiin). Kauniimpi lapsi on saanut kuulla elämänsä aikana paljon enemmän ihailevia kommentteja ulkonäöstään, mutta ei heitä ole kukaan vertaillut ikinä tyyliin, voi voi kun veljensä on rumempi. Toisaalta kumpikin on ilo silmälle, vähintäänkin äitinsä silmälle. :)