Kehutaanko joskus anoppejakin?

Itsellä ei valitettavasti ole yhtään hyvää kokemusta, mutta uskon toki että onhan se mahdollista. Kai nyt sentään aika useinkin kaikki osapuolet ovat ihan järkeviä ihmisiä.

Mulla ainakin on kiva anoppi. Mutta sehän on selvää, että useammin kirjoitetaan, kun harmittaa ja ottaa päähän, eli niistä ikävistä kokemuksista.

Minun äitini oli hyvä anoppi. Siskon ex-mies kävi vuosikausia eron jälkeenkin kylässä. Samoin veljen ex-vaimo. Kaikille oli ystävällinen, auttoi tarvittaessa mutta ei mestaroinut muiden elämää. Kuvittelin että kaikki anopit ovat samanlaisia. No, omani ei ollut. Mutta itse koetan nyt olla.

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini oli hyvä anoppi. Siskon ex-mies kävi vuosikausia eron jälkeenkin kylässä. Samoin veljen ex-vaimo. Kaikille oli ystävällinen, auttoi tarvittaessa mutta ei mestaroinut muiden elämää. Kuvittelin että kaikki anopit ovat samanlaisia. No, omani ei ollut. Mutta itse koetan nyt olla.

Nyt puhuttiin anopeista, ei äideistä. Ehkä se oli sun mielestä hyvä. Kyllä mäkin voin sanoa että mun äiti on maailman paras anoppi mutta mitä mieltä on mun puoliso?

Minulla on kiva anoppi. Kauhean läheisiä emme ole, mutta mukavaa on aina yhdessä. Ja hyvän pojan on kasvattanut.

Ei ole kehuttavaa. Umpihullu se on!

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kiva anoppi. Kauhean läheisiä emme ole, mutta mukavaa on aina yhdessä. Ja hyvän pojan on kasvattanut.

Joo täällä sama. Ihan ok tullaan toimeen, ei olla läheisiä koska olemme niin erilaisia persoonia mutta hyvin tullaan juttuun. Oltiin lasten kanssa viikko heidän mökilläänkin äsken. Todella ystävällinen ja otti minut ”uutena” vaimona hyvin vastaan, vaikka ilmeisesti mieheni ero eksästään oli ollut anopille paha sokki aikanaan. Tykkään silti asteen enemmän apestani joka on varsin leppoisa herra :)

Minulla on maailman paras anoppi: Se asuu 8000 kilometrin päässä, eikä puhu sanaakaan suomea. 

Samaa ei voi sanoa äidistäni, jota ei sen enempää entinen suomalainen avovaimoini kuin nykyinen vaimonikaan päästä meille sisälle. Sen verran topakoita on siivous-, kukkienhoito-, pyykkäys- sun muut ohjeet.

Olen avoanoppi ja minulla on ihana, suloinen avominiä. Poikani on niin onnellinen ja miniällä ja minulla on samanlaisia harrastuksia, jotkut intohimoja. Olen todella onnekas.

Minulla oli hyvä anoppi, paras. Minulle ja lapsille jäi talo, tavarat, auto ja mökki anopin pyynnöstä kun erosimme.

Anoppi maksoi lainat ehdolla, että kaikki jää minulle.

Pojalleen osti kätysen yksiön.

Kuka nyt ihanasta anopista täällä kirjoittaisi. Palstan yksi tarkoitus  on purkaa pahaa oloa ja sehän käy monilta siten, että haukutaan jotain lähipiirin ihmistä.  Kuka nyt itseään haukkuisi, vika omaan huonoon oloon löytyy aina itsensä ulkopuolelta, hullu naapuri, inhottava anoppi, ilkeä äiti, hullu aviomies, paskamainen työkaveri;  näitähän riittää.  Haukkuminen tekee niin hyvää ja kohottaa haukkujan omaa itsetuntoa ja paremmuutta.

Mun anoppi on ihminen, joka hymyilee aina. Siis oikeasti aina hyvällä tuulella. Mies on kertonut että ei muista lapsuudestaankaab yhtään hetkeä jolloin äitinsä olisi ollut pahalla tuulella.

Lisksi mun anoppi ei puutu liikaa meidän asioihin. Ei ole tyrkyttämässä nokkaansa meidän asioihin/päätöksiin. Kyselee kuitenkin kuulumisia säännöllisesti, mikä on tosi kiva.

Mä voin kehua kahden eksäni anoppeja. Olivat ihania tyyppejä, tultiin tosi hyvin juttuun. Molemmat ovat myöhemmin haikailleet perääni, vaikka olinkin melko kamala tyttöystävä siihen aikaan... Osaa äiditkin siis olla sokeita poikiensa suhteen.

Nykyisen anopin kanssa tullaan toimeen, mutta en niinkään välittäisi aikaa viettää hänen kanssaan sen enempää.

Minulla on kiva anoppi.

Olen hoitanut anoppia ja anopin asioita kun hänellä oli syöpähoidot. Kävin tänäänkin leikkaamassa nurmikon ja kaatamassa pari puuta anopin pihalta. Ei valita turhasta. Auttavainen. Ystävällinen. Jne

Anoppi on aina auttanut lasten kanssa kun tarvittiin hoitoapua. Toki koetettiin sanoa että aina saa ja pitää kieltäytyä jos ei jaksa/halua/kerkeä. Anoppi leipoo mielellään joten meillä on aina pakastimessa anopin herkkuja valmiina syötäväksi. Anoppi on myös korjannut paljon meidän vaatteita. Villasukkiakin on varmaan kauppakassillinen odottamassa käyttöä.

Koska anoppi tykkää tehdä ja auttaa niin olen ostanut lankoja ja kertonut minkälaisilla sukilla olisi käyttöä jos haluaa kutoa. Samoin leipomisen ym kanssa. Parasta on että voidaan puhua suoraan eli anoppi uskaltaa sanoa jos ei jaksa itse ajaa nurmikkoa ym. Eli autetaan puolin ja toisin voimien mukaan. Huonoina aikoina hoidan melkein kaikki anopin ruuanlaitto, tiskit, imuroinnit ym ja sitten taas kun anoppi kunnossa niin leipoo meille ym.

Anopilla on hyvä perse, parempi kuin vaimollani.  Muutenkin timmissä kunnossa.

Anoppi on kasvattanut todella hyvän, vastuuntuntoisen ja naisia arvostavasti kohtelevan pojan eli mieheni. En ole varsinaisesti anopin kannsa läheinen mutta arvostan häntä kovasti, sillä hänellä ei ollut kouluttamattomana monen lapsen äitinä helppoa väkivaltaisen ja arvaamattoman miehen kanssa. Silti kasvatti lapsensa hyvin ja osasi myöhemmin itse ottaa väkivaltaisesta puolisosta eron.

Monin tavoin ollaan anopin kanssa erilaisia eikä meillä ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita mutta aina kun nähdään, haluan olla hänelle mahdollisimman kiva. Ostan tuliaisia, autan tiskeissä, katson anopin seurassa tv-ohjelmia joista hän tykkää vaikka jotka eivät kiinnosta minua, jne.

Mulla on ollu 1 viisas anoppi ja nyt on toinen. Heitä yhdistää oikeudenmukaisuus, vahvatahtoisuus, empaattisuus, puhuvat asioista niiden oikeilla nimillä ovat auttavaisia ja kummatkaan eivät läträä alkoholin kanssa.

Minulla on ihana anoppi. Ja lapsellemme ihana mummi. Sellainen perinteinen pullantuoksuinen ja lempeä. En oikeasti keksi mitään pahaa sanottavaa, tai jos jotain pitää, niin ehkä voisi joskus ajatella välillä itseäänkin 😊, aina pistää muut itsensä edelle.

Oma äitini on myös rakas, mutta erilainen.