Tarttuuko lihavuus parisuhteessa?

Ihmisen bakteeristo vaikuttaa lihomiseen. Eli kyllä se puolison bakteeristo sananmukaisesti tarttuu lääppiessä.

Ei meillä ainakaan. Minulla paino on noussut vain pari kiloa lukioajoista, mutta mies on seilannut normaalipainon ja ylipainon välillä. Lukioajoista on jo 15 vuotta.

Mulle tarttui ex-vaimolta sekä ylipaino että alkoholismi. Onneksi niistä pääsi eroon käytännössä samalla ovenavauksella kuin exästäkin. Kyllä ne elintavat pikkuhiljaa tuppaavat toisiaan lähentymään, niin hyvässä kuin pahassakin. Ja olihan tuosta se hyöty että tiedän nyt että itsekin olen alkoholismille altis ja selvisi sekin että suvussa on samaa vikaa muillakin.

Itse opin lihavan miehen kanssa seurustellessani syömään ihan vaan huvikseen ja just niitä epäterveellisimpiä ruokia eli kebabia ja pizzaa joita oli helppo tilata kotiin. Ja tietenkin myös lihoin eli kyllä se tarttuu.

Meillä mies pysynyt samassa painossa koko parisuhteen ajan. Itselläni paino vaihdellut. Ei kannata alkaa suhteeseen jos pelkäät lihovasi, tai alat rajoittamaan toisen syömisiä. Meillä mies ei ole koskaan puuttunut syömisiini. Onneksi ei, sillä kärsin syömishäiriöstä 17 vuotta. Pelkosi lihomisesta voi näkyä suhteessa toisen syömisiin puuttumisena joko sanallisesti tai sanattomasti. Sen kyllä aistii jos toista ärsyttää oma herkuttelu. Sanoisin siis, että anna olla ja etsi joku normaalipainoinen. 

Passiivisuus tarttuu vuosien saatossa, vaikka kuinka ajattelisi että oma itsekuri on terästä.

Jos toinen makoilee kaikki illat sohvalla niin todennäköisyys sille että aktiivisen ihmisenkin sohva-aika lisääntyy on korkea.

Olen aina lihonut suhteessa kuin suhteessa. Seuraava mies on terveydestään huolehtiva mutta tasapainoisesti myös nautiskelija joka haluaa harrastaa liikuntaa :)  Nyt olen taas sinkkuna laihtunut 20kiloa. En tarvi miehiä mihinkään tällä hetkellä

En tiedä. Kyllä minusta aikuinen ihminen on lähtökohtaisesti itse vastuussa omasta syömisestaän: ruoka ja ravino valinnoistaan.... Ruokailu ja siihen liittyvät tavat on yksi merkittävä osa  yhteiseloa. Minun hyvin vaikea pitää optimaalisimpana  kumppanina sellaista, jolla on hyvin erilainen mielikuva  ravinto-tottumuksista ja ruokatavoista kuin minulla.

Toivoisin että voisin kumppanini kanssa syödä suunnilleen samaa ruokaa. - Tämä nyt vain tuli mieleeni kun muistan kuinka yksi opiskelukaveri seurusteli ja eli saman katon alla  kumppaninsa kanssa ja kumpaisellakin oli kokonaan "omat eväät" (A:n maitopurkki B: maitopurkki A:n voimariini B:n margariini A:n ketsuppipullo B:n ketsuppipullo....)   

Kyllä se passiivisuus helposti tarttuu. Laiskat tavat oppii tosi nopeaan. Aiemmin liikuin paljon enemmän nykyään ei tule yksin lähdettyä.Kaikkeen helppoon tottuu. Ja todella helppoa antaa periksi kun kumpaakaan ei toisen kilot haittaa.

Meillä paino siirtyi toiselta toiselle.

Treffasin pulskan tytön, nyt hän on normaalipainoinen ja minä tanakka.

Ystäväni visailee osinaan, eä hänellä on neljä seliystä sille miksi hän on hoikka Syy on neljä A:ta

Hän pysyy hoikkanan toisin sanoen koska hänellä ei ole alaikäisiä lapsia huollettavana (Lapsien myöä un helposti söisi liikaa kun söisi ensin oman annoksen ja sitten välttääksen ruokahävikin sen, mirä lapsila jää.. eli ainakin piäsi opeella ottamaan oikea määrä ruokaa itselle silloin kun syö nuoren lasten kanssa). Hän ei käytä alkoholia kuin ääri harvoin ja silloinkin hyvin vähän. Hänellä ei ole pirttihrmua  akkaa kumppanina,. Hänellä ei ole autoa, jolla kulkisi pian huomaamatta  kaikki ne välimakat, joita nyt kulkee kävellen tai pyörällä (Kuten esim. 15 kilometriä/ suunta työmatkan vuoden ympäri).    

Kyllä sitä luisuus todella helposti huonoihin tapoihin vaikka kuinka yrittäis.Olin ihan varma että en ala laiskistumaan. Toruus on ollut toi9y4nen .Nyt ollaan molemmat reilusti ylipainoisia Parisuhteessa ei todellakaan oo ollut syy. Sitä vaan oppii ne huonot tavat uskomattoman helposti ja pikkuhiljaa