Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koti-psykologeja tai ihan oikeita paikalla,
19.02.2009 |
Mistä johtuu seuraavanlainen käytökseni. Olen puhelias, mielestäni hyvällä itsetunnolla varustettu, huumorintajuinen ihminen. Miksi joskus jään pohtimaan jonkun ihmisen puolihuolimatonta heittoa aivan liian pitkäksi aikaa kun taas toisinaan kestän mitä vaan.
Kuten tänään ruokatunnilla työkaveri sanoi eväästäni mitä ihmeen sotkua sinulla on ruokana, olin kuolla nauruun kun kerroin että ihan itse tehtyä makaronilaatikkoa. Parin tunnin kuluttua toinen työkaveri kysyi onko ne Leenan koetulokset tulleet, kuulin väärin eli onko ne Leilan koetulokset tulleet. Minä ihmeissäni miten niin Leilan. Työkaveri vastasi että vaikka olisit kuullut mitä, minä sanoin Leena.
Loppupäivän minä pohdin olisiko minun kuulleltava tarkemmin ja miksi se nyt noin vastasi, järkeni sanoo että hän ei tarkoittanut yhtään mitään, mutta silti joku jäi kalvamaan.
Kommentit (6)
Siinä minun diagnoosi. Omituinen höpöttäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko raskaana? Onko pms? Vaikuttaako veren sokerin vaihtelut tunteisiisi voimakkaasti?
En ole tosiaankaan mikään psykologi, mutta omaa reagointiani määrittää aika pitkälti edellä mainitut seikat. Raskaana ollessani saatoin pillahtaa itkuun mistä vaan, pms-aikaan raivoan ihan tyhjästä ja veren sokerin ollessa liian alhaalla suorastaan masennun asioista, joille olisin vasta ruokailleena nauranut.
Jos sulla on hyvä olla sen ekan työkaverin kanssa niin et tulkinnut sitä mitenkään uhkaavaksi kommentiksi vaan voit nauraa; toista vähän jännität niin olet enemmän varuillasi sen suhteen.
Ainakin minä olen huomannut, että enemmän vaikuttaa kuinka ja kuka sanoo, kuin mitä sanotaan.
Niillä on siihen soveltuvat aivot. Miehet ei siihen pystyisikään.
Alue: Aihe vapaa
Se nyt vaan sattui olemaan sellainen tapaus.