Pelottaa mennä puhumaan psykologille
Kun en ole enää 2 vuoteen ollut läheskään oma itseni ajattelin hakea ammattiapua.
Ihan kummallisia ajatuksia tullut että kaikki tuijottaa ja kukaan ei haluaisi mun asuvan täällä. Olen niin ahdistunut tästä ajatuksesta joka ei lopu millään.
Se ilmenee niin että kun menen oman kaupungin ainoaan isompaan kauppaan, kaikki koulukiusaamis jutut tulee mieleen. Pakko lähtee pois eikä uskalla mennä kassalle.
Olen huolissani omasta terveydestä ja pelottaa että psykologi passittaa muumilaaksoon. Mutta pakko mun on apua saada, en ole uskaltanut ulos helmikuun jälkeen kunnolla.
Kommentit (8)
Nykyään ei pääse osastolle helposti, joten sun on aika turha pelätä "hullujenhuoneelle" joutumista. Varmaan toisaalta turha sanoa, kun asia ahdistaa sua varmaan joka tapauksessa. Kärsin itsekin näistä ongelmista, joten ymmärrän hyvin.
Mutta hei, ei kannata jäädä odottelemaan enää. Tuo tulee vain pahenemaan, jos et saa sitä katkaistua. Se on nytkin jo paha.
Ne eivät myöskään lääkitse sua väkisin. Varmaan ne kuitenkin jotain ehdottavat, mutta voit aina kieltäytyä siitäkin tai pyytää aluksi jotain, mihin ei jää koukkuun, eikä sivuvaikutukset ole pahoja. Itse söin joskus beetasalpaajia, jotka auttoi fyysisiin oireisiin ja sillä tavalla rauhoitti.
Keskusteluapua nyt ainakin tarvitset. Aika usein terveysasemilla voi käydä juttelemassa hoitajan kanssa ja aikoja saa nopeasti. Joskus lanttulääkärin tai psykologin pakeille ei pääse tarpeeksi nopeasti. Siinä odotellessa voi käydä hoitajan luona.
Tuollainen saattaa vaikuttaa fyysiseenkin terveyteen. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä... Sun on pakko päästä johonkin hoitoon nyt. On ihan sama, miten saat itsesi liikkeelle, kunhgan saat. Nythän on sinänsä hyvää aikaa liikkua vaikka anonyyminä ulkona, jos et muuten pääse mihinkään, kun maskien käyttö on sosiaalisesti hyväksyttyä.
Koita myös tehdä jotain hengitysharjoituksia ja kokeile mindfullness -juttuja. Kokeile kaikkea, mikä saattaa auttaa edes hitusen.
Et ansaitse tuollaista, etkä ansaitse tuollaista tai pahempaa tulevaisuutta. Muista se. Avun hakeminen on joskus kuin kylmään veteen hyppääminen. Loppujen lopuksi sinne vaan kannattaa hypätä heti, koska odottaminen vain pahentaa asiaa. Se ei ole mukavaa ja oman sairauden kohtaaminen oikeasti on epämiellyttävää. Kuitenkin se on taistelua sun oman vapauden puolesta. Kun olosi paranee, olet vielä kiitollinen itsellesi.
Muumilaakso on meillä päin ihan hoitajien kielenkäytössä mukana joten en ottaisi sitä loukkauksena. Kyllä ihmiset vetää herneet nenukkiin niin pienestä, Sitäpaitsi muumiltahan tää olo tuntuu.
Eivät ne sua usko. Epäilevät kuitenkin, että kusetat ja lääkkeitä vain ruinaat. Diagnoosisikin väärä. Ei kiusata eikä puhuta eikä tuijoteta. Ei haukuta lapsia, kuvittelet vain. Mene kotiin mielisairas.
Lääkkeiden ruinaaminen ei kuulu mun tapoihin ja mielelläni olisin menemättä tuonne mutta mitäs olette koulukiusanneet ja sitä kautta tää pelko tullut käydä ihmisten ilmoilla. Mä näytän teille ettei kannata aliarvioida meitä sairaita.
Ei kukaan psykologilta lääkkeitä ruinaa. Aamutrolli.
Vierailija kirjoitti:
Muumilaaksoon? Hoida ensin tuo asenteesi kuntoon, tule sitten av:lle avautumaan. Psykiatrisen avun piirissä olevat eivät ole muumeja, eivätkä ole muumilaaksossa. Todella loukkaavaa kieltä käytät.
Joskus kannattaisi pitää pää kiinni.
Muumilaaksoon? Hoida ensin tuo asenteesi kuntoon, tule sitten av:lle avautumaan. Psykiatrisen avun piirissä olevat eivät ole muumeja, eivätkä ole muumilaaksossa. Todella loukkaavaa kieltä käytät.