Lue keskustelun säännöt.
Sukulaiset ja juhannus
17.06.2020 |
Täytyy sanoa, että nyt jo melkein ahdistaa.
Sekä omat että puolisoni sukulaiset kutsuvat meitä kotiinsa juhannusta viettämään. Maalla siis asuvat kummatkin. Kumpaankin paikkaan tulee myös muita sukulaisia.
Ensimmäisille kutsujille kerkesin jo kertoa, että emme lähde mihinkään. Nyt tuli kutsu myös toisesta paikasta. TOisen paikkaan tulee ihmisiä, jotka ovat paljon tekemisissä niiden kanssa, joiden kutsusta kieltäydyin, joten jos menemme toiseen paikkaan (vähemmän porukkaa), ensimmäisessä paikassa saadaan kyllä tietää siitä.
Muutenkin koko kesä ahdistaa. Olin jo asennoitunut siihen, että nyt on hyvä syy erakoitua koko kesäksi kotiin. Nyt sitten on selvinnyt, että kun kaikki muutkin on kotona, he haluaisivat, että vierailemme heidän luonaan.
Yleensä saamme olla omassa rauhassamme, eikä kukaan kysele edes kuulumisia, saati että kutsuisi kylään. Eikä kukaan vahingossakaan tule meille, vaikka kutsuttaisi. Mutta heti, kun päätämme, että ei sitten, niin pitäisi olla monessa paikassa yhtäaikaa sosialiseeraamassa.
P.S. Puolisonikaan ei vaikuttanut mitenkään innokkaalta lähtemään mihinkään.
Kommentit (17)
Ei sen takia kannata lähteä mihinkään että käsketää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko aikuisia ihmisiä? Tässä sulle ratkaisu ongelmaasi, ole hyvä: Voitte aivan ihan itse päättää jäättekö kotiin vai menettekö sukulaisiin.
Aina pitäisi kieltäytyessään sanoa ”meillä on jotain muuta”, niin kukaan ei loukkaannu.
Jos ei ole kanttia yksinkertaisesti sanoa, että viettää nyt juhannuksen kotona, voi kertoa, että on vähän yskää, kurkku kipeä ja kuumettakin taitaa pukata. Ja ta-daa! Kukaan ei halua sinua kotiinsa :)
Pätee varmasti myös kaikkina tulevina juhannuksina.
Älä mee. Kai jokainen saa itse päättää mitä tekee. Me ollaan miehen kanssa ihan kahdestaan kotona/mökillä, koska meitä ei kiinnosta sukulaisten seura.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina pitäisi kieltäytyessään sanoa ”meillä on jotain muuta”, niin kukaan ei loukkaannu.
Miksi kieltäytymisestä loukkaannutaan? Onko siitä jotakin haittaa jos ihminen joka tuosta loukksaantuu loukkaantuu siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina pitäisi kieltäytyessään sanoa ”meillä on jotain muuta”, niin kukaan ei loukkaannu.
Paitsi jos on sen verran autistinen, ettei osaa valehdella.
Kieltäytyminen on siinä mielessä hankalaa tässä jälkimmäisessä tapauksessa, että minulle kerrottiin ihanat suunnitelmat, mitä tehdää, mihin meidät majoitetaan ja kuinka ruokailut järjestetään, kun on paljon porukkaa, niin vähän jo innostuinkin. Kuulosti sen verran hyvältä. Kokemuuksesta kuitenkin tiedän, etten lopulta tule viihtymään siellä. Jos voisinkin parkkeeroida itseni keittiöön ja huolehtia ruokapuolesta, mutta ei. Minua ei edes päästetä sinne, eikä minun ruokaideoitani kuunnella. Ja kun en tee mitään, niin jälkeenpäin haukutaan laiskaksi.
En kyllä sitä juhannusta vielä luvannut, mutta myöhempää reissua jo puoliksi lupailin. Tosin sanoin, etten voi sitä yksin päättää.
Meillä on lapsia, jotka haluaisivat lähteä. Vanhimmalla on jo ajokortti, joten periaatteessa voisin antaa heille auton lainaan ja sanoa, että menkää. Sitten olisikin hyvä syy jäädä kotiin, kun ei ole autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen paikka oli ihan puhtaasti kutsu, josta oli helpompi kieltäytyä, mutta toinen oli jo paljon painostavampi: "Tulkaa nyt, kun ei olla koko keväänä nähty." Vaikka se on meillä ihan normaalia, ettei nähdä koko keväänä. Ei meitä yleensä kukaan halua nähdä.
Ja tämä jälkimmäinen kutsuja on yleensä tässä vaiheessa niin mielin kielin, lirkun lirkun, mutta kun mennään, niin kättelyyn asti olen olemassa, sen jälkeen olen hänelle pelkkää ilmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen paikka oli ihan puhtaasti kutsu, josta oli helpompi kieltäytyä, mutta toinen oli jo paljon painostavampi: "Tulkaa nyt, kun ei olla koko keväänä nähty." Vaikka se on meillä ihan normaalia, ettei nähdä koko keväänä. Ei meitä yleensä kukaan halua nähdä.
Ja tämä jälkimmäinen kutsuja on yleensä tässä vaiheessa niin mielin kielin, lirkun lirkun, mutta kun mennään, niin kättelyyn asti olen olemassa, sen jälkeen olen hänelle pelkkää ilmaa.
Ehdottomasti sanot että ette tule tänä juhannuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastiko meillä on tuhansia noin 30v ikäisiä, jotka ei ole ikinä aikuistuneet ja oppineet kantamaan vastuuta itsestään?
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko meillä on tuhansia noin 30v ikäisiä, jotka ei ole ikinä aikuistuneet ja oppineet kantamaan vastuuta itsestään?
Tämä on kyllä totta, mutta meidän perheeseen ei kuulu ketään noin 30 vuotiasta. Kaikki ovat reilusti alle tai reilusti yli tuon iän.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko meillä on tuhansia noin 30v ikäisiä, jotka ei ole ikinä aikuistuneet ja oppineet kantamaan vastuuta itsestään?
Se ei välttämättä ole vastuunkantamista vaan pienimmän pahan valitsemista.
Joissain suvuissa voit valita meneväsi suvun kesken mökille, jossa pääset riitojen ja draaman keskellä. Voit toki ilmoittaa ettet ole tulossa, jonka jälkeen seuraavilla kerroilla muistetaankin ivailla siitä kuinka juhannuksena oli niin paljon tärkeämpää tekemistä kuin olla sukulaisten kanssa mökillä. Tämä toki riitelijöiden ja ivailijoiden häpeä, mutta tuntuu se silti ikävältä itselle vaikka koittaisi olla välittämättä.
Joka joulu ja juhannus samat keskustelut.
Mä olen tehnyt sukulsisille selväksi, että en harrasta kyläilyjä enkä mökkeilyä. Tarvittaessa sanon todella pahasti, jos ei muuten mene jakeluun. Kesti 40v opetella samomaan EI, mutta nyt olen siinä suorastaan hyvä.
No miksi sinne toiseen paikkaan pitäisi mennä? Sanotte saman kuin ekaan paikkaan, ei tulla.