Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä opet olemaan ajattelematta sitä mitä muut sinusta ajattelevat?
14.06.2020 |
Olen 20v ja omaan huonon itsetunnon. Mietin usen mitä muut minusta pitää ja en ole tyytyväinen itseeni. Milloin ja miten ymmärsitte/rupesitte olemaan ajattelematta sitä mitä muut teistä ajattelee. ja tekemään vain sitä mistä itse pidättte muista riippumatta?
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sellaista ole tervettä oppia. Sosiaalisina eläiminä meille jokaiselle on hyödyllistä ajatella kanssaeläjiä.
Olin pitkälle yli kolmekymmentä ja meditointi auttoi minua tässä eniten.
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaista ole tervettä oppia. Sosiaalisina eläiminä meille jokaiselle on hyödyllistä ajatella kanssaeläjiä.
Tottakai toiset tulee ottaa huomioon, olla ystävällinen jne. mutta ei pidä antaa muiden mielipiteiden määritellä omaa elämää.
Vasta jossain nelikymppisenä ja sittenkin vasta kun kulissit romahti, en pystynyt enää esittämään. Kävi nimiittäin liikaa asioita kerralla: lapsi kuoli, mies jätti, aloin juomaan alkoholia ahdistukseen ja suruun, jolloin meni työpaikka. Siinäpä sitten alkoholisoituneena ihmisrauniona tiesi, että kaikki tietää että tuolla menee huonosti joten ei mitään hyötyä enää yrittää näytellä menestynyttä ja iloista.
Lapsuudenkodissani, joka oli ns. hyvä koti eli suomenruotsalaiset, hyvin varakkaat (sekä perimisen kautta että omalla työllä) ja menestyneet, korkeasti koulutetut vanhemmat. Mutta sellainen varjopuoli meillä oli, että mitään heikkoutta ei saanut näyttää kodin ulkopuolella koskaan, kulissit täytyi pitää pystyssä. Kotonakin opetettiin, että jos ei ole mitään hyvää jaettavaksi muille, pitää pysyä omassa huoneessa kunnes saa taas päänsä järjestykseen. Eli itkut ja ahdistukset piti vaan kestää yksin. Hätätapauksessa vanhemmalle sai puhua, kunhan teki sen kun vieraita ei ole näkemässä. Äitini on nyt vielä seitsemänkymppisenäkin ihan samanlainen, eli esittävät täydellisiä vieraiden edessä, ja heille olisi kauhistus jos täydelliseen julkisivuun tulisi särö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin pitkälle yli kolmekymmentä ja meditointi auttoi minua tässä eniten.
Meditointi todellakin auttaa. Sen avulla oppii tuntemaan itsensä ja se auttaa löytämään rajat suhteessa muihin. Tietynlainen reaktiivisuus vähenee, tulee tietoisemmaksi itsestään ja maailmasta. Suosittelen ehdottomasti ap, olet nuori ja elämä edessä. Toivon ettet turhaan hukkaa elämääsi huonon itsetunnon kanssa kamppailuun. Kaikkea hyvää ja tsemppiä!
En ole vielä kokonaan oppinut.
N45