Lue keskustelun säännöt.
Mitenkä paljon teidän 16-18 vuotiaat tapaavat kavereitaan? Täällä nuori on yksin ja äiti huolissaan!
Pitääkö olla huolissaan vai ei
11.06.2020 |
Minun pian 18 v nuori on ollut koko viikon sisällä. Nukkuu myöhään, pelaa pleikkarin omien sanojensa mukaan kyllästymiseen saakka. Pelaa kännykällä, katselee netflixiä. Ulkoiluttaa, satunnaisesti koiraa. Kertoo että kaverit touhuavat kaikenlaista, mutta häntä ei pyydetä mukaan. On sanonut että kun touhuatte niin infotkaa myös häntä. Infoa ei tule. Somesta huomaa että tekevät porukalla juttuja yhdessä, mutta minun nuori on yksin. Hänessä ei oo mitään vikaa, fiksu ja sosiaalisesti kaikin puolin porukoissa reilu ja pidetty kaveri. Nyt äitiä huolettaa mitä on tapahtunut! Tämän viikon helteet ollut kotona sisällä, ei liiku minnekkään. Ei jaksa enää tarjota seuraansa muille. Ylireagoinko jos teen pienen puhelinsoiton tutuille vanhemmille ja pehmoisesti pyytäisin nuoriaan huomioimaan myös omaani. Särkee sydämen katsoa toista tuossa, sohvan nurkassa.
Kommentit (3)
Soittaisit 16-18v "lasten" vanhemmille, että teinisi pitää ottaa leikkeihin mukaan? Ei ihme, jos nuoresi on syrjäytynyt, kiusattu tai vailla kavereita. Menetkö armeijaankin mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et varmasti voi luoda lapsesi ja hänen kavereidensa välille tekemistä, jos kaveriporukassa on jokin ryppy tai jos lapsesi kokee ulkopuolisuutta. Mutta sen sijaan voit toki miettiä, mitä yhdessä voitte tehdä, ettei lapsi vain nökötä kotona. Yhteisen tekemisen äärellä saattaa lapsesi sanainen arkkukin hieman aueta, jos jokin painaa. On huomattavasti helpompaa purkautua vaikeista tunteista haastavalla vaelluspolulla tarpoessa, papuja istuttaessa, mattoja pestessä tai boulderoinnin lomassa kuin kasvokkain keittiön pöydän ääressä. Tekemisen luonne riippuu teistä ja kiinnostuksen kohteistanne, mutta en tarkoita aivan tavanomaisia kotiaskareita vaan jotain, missä ruumis saa vähän haastetta ja toisaalta on sen verran mietittävää, että joutuu hieman keskittymään eikä vatvomaan omiaan.
Teinin vanhempana on kyllä varmasti herkillä usein! Sitä odotellessa. Sydän syrjällään olisin minäkin.
Olin tuollainen kun olin 18 ja siitä ylöspäin. Pelasin xboxia, olin kiusattu koulussa yläasteen ajan joten eristäydyin ja kaverisuhteet jäi luomatta, olin siis yksinäinen, pelokas eikä ystäviä ollut yhtään talon ulkopuolella Suomessa paitsi netissä ulkomaisia kavereita joidenka kanssa pelailin. Vanhempani eivät oikeen mitään touhuihini sanoneet :/ kunpa minun vanhempani olisivat olleet huolissaan yksinäisyydestäni. Not mut nykyään melkein 30v on asiat jo paljon paremmin. Pyri olemaan tukena mutta älä soittele muille lapsesi asioiden perään, se olisi vain nöyryyttävää hänelle :) hän kyllä itse hoitaa ne jos hänellä kavereita on.