Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun tuntuu, ettei voi itse vaikuttaa elämäänsä
10.06.2020 |
Olemme eronneet ja entinen elää hyvissä puitteissa uutta elämäänsä. Minä olen monella tavalla sidottu. En voi muuttaa toisaalle mielenkiintoisten opintojen tai työn vuoksi koska ex ei hyväksy lasten muuttoa, minulla ei ole varaa ostaa omistusasuntoa nykyiseltä asuinalueelta jossa taas lapset haluavat elää tutussa ympäristössä, työ täyttä olla ihan lähellä että selviän arkiaikataulujen kanssa..Läheisverkosto on kauempana ja haluaisin asua tai ainakin olla enemmän siellä. Tuntuu, että käteni ovat täysin sidotut enkä voi mieleistä elämää puitteineen luoda.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HAHAHAHAHAHAHAHAHHHHAHAHHAHAHHHAHAHAHAHAHAHAHHHHHHHHHHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
Vähän sama tunne. Muutimme aikoinaan alueelle, jossa kahden ihmisen palkalla sai ostettua kivan perheasunnon. Minulla meni pitkään ennen kuin pystyi eroamaan, koska alueella on tosi vähän vuokra-asuntoja. Nyt maksan vuokraa hamaan tulevaisuuteen enkä voi edes haaveilla omistusasunnosta, koska alueella ei ole sopivan hintaisia myytäviä asuntoja. Tosin ex ei suostu omaisuuden ositukseen ja vitkuttelee koko ajan asian kanssa, joten ei mikään pankki edes myöntäisi minulle lainaa.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama tunne. Muutimme aikoinaan alueelle, jossa kahden ihmisen palkalla sai ostettua kivan perheasunnon. Minulla meni pitkään ennen kuin pystyi eroamaan, koska alueella on tosi vähän vuokra-asuntoja. Nyt maksan vuokraa hamaan tulevaisuuteen enkä voi edes haaveilla omistusasunnosta, koska alueella ei ole sopivan hintaisia myytäviä asuntoja. Tosin ex ei suostu omaisuuden ositukseen ja vitkuttelee koko ajan asian kanssa, joten ei mikään pankki edes myöntäisi minulle lainaa.
Ollaan ihan samassa tilanteessa sitten. Tämän vuoksi kalliisti ja ahtaasti vuokralla. Miten lapset kummallakin? Tuntuu äärettömän raskaalta tilanne ja haluaisi muuttaa muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päästäksesi tuosta tunteestasi eroon voit aloittaa oikeuksiesi selvittämisen vaikkapa ilmaisen oikeusavustajan kanssa. Sinne on jonoa, mutta käy hänen kanssaan läpi mitä oikeasti saat ja et saa tehdä. Onhan sinun saatava oma elämäsi alkuun ja tuolla menossa masennut lopullisesti. Silloin et jaksa huoltaa lapsiasikaan.
Usein, jos mukana on juristiapua silloin ymmärrystä löytyy sossua ja exää myöten. Sen ei tarvitse tapahtua aggressiivisesti, vaan haet yksinkertaisesti henkistä tukea sekä voimaa miten saat elämäsi hallintaan.
Olet nyt todella alistunut tilanteeseen ja jättänyt pitämättä puolesi. Ei ihme, jos koet niin kuin nyt koet.
Voimia!
Niin olen todella maassa näistä sidoksista nyt. Pelkään riitaa, että ex alkaa vaatia lapsia sitten itselleen. En halua sitä enkä lasten kärsivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkeroidu. Niin minäkin olen tehnyt.
En halua katkeroitua. Mutta alistunut olo on. Mietin miten tästä rakentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä muuttaisin. Minkä se ex sille voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päästäksesi tuosta tunteestasi eroon voit aloittaa oikeuksiesi selvittämisen vaikkapa ilmaisen oikeusavustajan kanssa. Sinne on jonoa, mutta käy hänen kanssaan läpi mitä oikeasti saat ja et saa tehdä. Onhan sinun saatava oma elämäsi alkuun ja tuolla menossa masennut lopullisesti. Silloin et jaksa huoltaa lapsiasikaan.
Usein, jos mukana on juristiapua silloin ymmärrystä löytyy sossua ja exää myöten. Sen ei tarvitse tapahtua aggressiivisesti, vaan haet yksinkertaisesti henkistä tukea sekä voimaa miten saat elämäsi hallintaan.
Olet nyt todella alistunut tilanteeseen ja jättänyt pitämättä puolesi. Ei ihme, jos koet niin kuin nyt koet.
Voimia!
Oikeusavustaja ei ole ilmainen. Tulorajat ovat, mahdollisesti myös omaisuusrajat. Jouduin teettämään äskettäin perunkirjoituksen, sen hinnaksi tuli ihan heilahtamalla lähes 600 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen olisi niin hyvältä ja luontevalta tuntuvaa muuttaa takaisin kotiseudulle, edullisempiin ja väljempiin puitteisiin lähelle tukiverkostoa. Mutta yhteishuoltajuudessahan se ei käy kun ex ei halua lasten muuttavan. Lapsia en ikinä jättäisi.
Kyllä lasten lähihuoltaja voi muuttaa toiselle paikkakunnalle. Jos exä ei anna "lupaa", asian voi viedä perheoikeuteen. Kun sinulla on hyvät perustelut (taloudellinen tilanne, tukiverkko), uskon oikeuden olevan puolellasi. Exä on ilmeisen hyvätuloinen ,eikä hänelle olisi ongelma matkustaa hakemaan lapset omalla tapaamisvuorollaan.
Voit myös hakea yksinhuoltajuutta, jos exä ei suostu muuttoon. Samat perustelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskalla riidellen muuttaa. Vaikuttaa lapsiin ja pelkään jos ex saisikin lapset jostain syystä.
Vierailija kirjoitti:
En halua katkeroitua. Mutta alistunut olo on. Mietin miten tästä rakentaa.
Pikkuhiljaa. Pidä terveydestäsi huolta, nuku, syö hyvin ja koeta löytää mielihyvän aiheita elämästä. Minäkin jumitan matalapalkkatyössä, kurjoen suhteiden jäljiltä yksin mutta onpahan kiva vuokrakämppä ja juttuja joista saan sisältöä. Isommat tulot taitaa jäädä haaveeksi.
Elämä joskus on. Toiset tekee nopeita liikkeitä, itse annan elämän virrata pienin viilauksin. Nyt keskityn täysillä itseeni. Ehkä sitten pystyy vielä parempiin ihmissuhteisiinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua katkeroitua. Mutta alistunut olo on. Mietin miten tästä rakentaa.
Pikkuhiljaa. Pidä terveydestäsi huolta, nuku, syö hyvin ja koeta löytää mielihyvän aiheita elämästä. Minäkin jumitan matalapalkkatyössä, kurjoen suhteiden jäljiltä yksin mutta onpahan kiva vuokrakämppä ja juttuja joista saan sisältöä. Isommat tulot taitaa jäädä haaveeksi.
Elämä joskus on. Toiset tekee nopeita liikkeitä, itse annan elämän virrata pienin viilauksin. Nyt keskityn täysillä itseeni. Ehkä sitten pystyy vielä parempiin ihmissuhteisiinkin.
Minkä verran lapset kummallakin? Onko exällä uutta puolisoa ja miltä se tuntuu?
Minua säälittää maksaa vuokraa kun toisaalta saisi ostettua oman.
Tuttua, ainakin osin. Tuntuu, että eron (ei omasta aloitteestani) jälkeenkin elän edelleen ex:n ja toki lasten ehdoilla. Se vaikuttaa varsinkin asuinpaikkaan ja työelämään; en voi hakea vaativampiin tehtäviin, koska arjen pyöritys on minun vastuullani ja silti olen sidottu mm. tiettyyn asuinpaikkaan. Lasten etu on kuitenkin asua isänsä lähellä ja säilyttää yhteys, vaikka isä ei kovin vastuullinen olekaan. Joudun tietoisesti työskentelemään ajatuksen tasolla etten katkeroituisi. Pyrin tekemään parhaani ja etsimään mielekkäitä asioita muuten tässä tilanteessa, kuten harrastus ja muut ihmissuhteet.
Kuinka jaatte lasten asumisen te muut?
Alue: Aihe vapaa
Eron jälkeen olisi niin hyvältä ja luontevalta tuntuvaa muuttaa takaisin kotiseudulle, edullisempiin ja väljempiin puitteisiin lähelle tukiverkostoa. Mutta yhteishuoltajuudessahan se ei käy kun ex ei halua lasten muuttavan. Lapsia en ikinä jättäisi.