Onko mitään pahempaa alkkikselle kuin ettei terveys enää kestä juomista?

no ei se terveys ole ennenkään kiinnostanu

Tuohan on parasta, mitä alkkikselle voi tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on parasta, mitä alkkikselle voi tapahtua.

Sivustakatsojan mielestä kyllä. Alkkiksen mielestä ei.

Onko mitään pahempaa urheilu-treeniaddiktille, kuin että kroppa/terveys pettää. Ei pääse juoksemaan, ei salille.

Kaippa se on otettava elämä sellaisenaan vastaan kuin se on eikä alkoholilla turruttaa itseään. Eiköhän tuo terveyden menetys ole asia joka pistäisi miettimään mikä on olennaista ja mikä ei? Jos haluaa päästä hengestään niin omapa se on valinta sitten. Kaikkea ei voi valita eli kannattaa valita ne asiat mitkä on tärkeitä ja olennaisia. Jos alkoholi on kuningas niin kantaa sitten sen seuraukset tai tekee toisenlaisen valinnan.

Ei alkoholisti lopeta menee sitten maksa tai haima tai mikä vaan.

Jos tulee oma tahto lopettaa, juominen voi loppua.

M. 56

Alkoholisti, raittiina 14 vuotta

Itsetuhoisiahan alkoholistit usein ovatkin eli toivovat sitä kuolemaa tai se on ihan sama. Eivät ajattele mitä se vuosikausien juominen ennen kuolemaa tarkoittaa läheisille.

No ei varmaan muuta pahempaa kuin lopulta se, ettei ole yhtäkään kaveria enää, joka veisi sinne sairaalaan edes.  Kun on juomisellaan polttanut sillat joka suuntaan.

Mutta onneksi on kuitenkin vielä joku, jota voi syyttää.  Se vaimo, joka lähti jo jotain 20 vuotta sitten.  Sen takia mies ei kestä selvää päivää.  Itsesäälissä rypemisestä luopuminen on rankkaa sekin, kun juomattomuuden aikana järki pikkuisen taas palautuu ja alkaa tajuta, että syy on itsessä eikä kenessäkään muussa.  Paskaltahan se totuus maistuu.                                                      

Pahinta on se, kun ei saa juotavaa siellä sairaalassa. Pitää päästä äkkiä kotiin Alkon kautta.

Yleensä tuo on vaarallinen vaihe. Alkoholia ei tosiaan kestä vuosikausia ilman terveyshuolia. Monen kohdalla se ei välttämättä ole edes mitään sydänvaivaa, vaan vatsa ei kestä tms. Monen kohdalla se menee sitten lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttöön. Nuorempi ikäpolvi ehkä vaihtaa kannabikseen tai muuhun huumeeksi luokiteltavaan, mutta vanhempi ikäpolvi alkaa napsimaan sen väkevän viinin kyytipoikana kolmiolääkkeitä.

Käytös muuttuu todella arvaamattomaksi ja päihteiden käyttöä on vielä vaikeampi ulkopuolisen seurata. Äijä kun nappaakin vain puolet siitä lonkeromäärästä mitä tavallisesti, mutta on sekaisin kuin seinäkello. Myös rattijuoppoudet lipsuu, kun ei omasta mielestä ole otettu kuin pari lonkeroa moneen tuntiin... jätetään huomiotta, että niin niiden lonkkujen kanssa menikin puoli liuskaa vahvoja kipulääkkeitä ja tyyppi ei tiedä onko maassa vai kuussa, puhumattakaan siitä mikä vaikka viikonpäivä sattuu olemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei alkoholisti lopeta menee sitten maksa tai haima tai mikä vaan.

Jos tulee oma tahto lopettaa, juominen voi loppua.

M. 56

Alkoholisti, raittiina 14 vuotta

Totta.   Vain vahva oma tahto auttaa.  Olen kyllä kuullut tapauksesta, jossa alkoholisti viimeisessä hädässään rukoili parantumista, ja tuli uskoon samantien.  Myös viinanhimo katosi yhdessä sekunnissa.  Pidän sitä ihmeenä ja osoituksena siitä, että ihmeitäkin tapahtuu.  Tosin siinäkin tapauksessa voi tekijänä olla se oma vahva tahto, johon tarvitsi vain  kokemuksen ulkopuolisesta avusta.   

Yksi ystäväni jätti vain alkoholin pois, kun huomasi sen hallitsevan liikaa elämäänsä ja avioliitto oli menossa sen takia karille, moni muukin asia huonosti.  Hän kävi vuosia kestäneen kamppailun asian kanssa, aivan ilman kenenkään muun tukea.  Ei siis mitään hoitoa eikä AA:ta eikä mitään.   Addiktiot vain sitten vaihtuivat toisiin, kunnes viimein tuli se tasapaino, jonka kanssa pystyi elämään ilman jatkuvien uusien fiilisten metsästämistä.  Onneksi teki sen ajoissa, on vielä nuori.

Nostan kyllä hattua noille päihdetyöntekijöille ja niille omaisille, jotka vaan jaksaa yrittää useimmiten tuloksetonta työtä.  Valtavan epäkiitollista hommaa.  

Onnea kaikille niille, jotka on selvinneet.  Ei ole ollut helppo tie.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se, kun ei saa juotavaa siellä sairaalassa. Pitää päästä äkkiä kotiin Alkon kautta.

Parhaan kaverini isä joutui katkolle, ei ollut ensimmäinen kerta.  Siellä hoitivat taas kuntoon reissussa rähjääntyneen miesparan.  Syöttivät hyvin ja pesivät ja puhdistivat ja puhelivat mukavia, oli kuulemma kivaa olla, lääkärikin kävi tutkimassa ja juttelemassa.  Lenkillä oli käyty ja saunomassa, mukava pikku virkistysloma.

Mutta kun oli joutunut olemaan niin kauan (viikko tai kaksi) juomatta, niin tuli kotiin niin kauheessa kännissä, ettei ollut ennen sellaisessa ollutkaan.  Sairauslomaahan siitä sitten vielä tuli, kun ei ukko kyennyt töihin niin ei kyennyt.  Työnantaja oli reilu, sanoi, että hoitele nyt ittes kuntoon, kyllä täällä pajalla tulee työt tehtyä.

Se pentele meni koko työelämänsä sillä tavalla.  Milloin oli töissä, milloin katkolla tai jossain hoidossa, milloin juomassa.  Kun pääsi eläkkeelle, päätti vain yks kaks, että nyt saa riittää, kun ei enää ruokakaan pysy mahassa.  Se piru raitistui ja löysi seurakunnan jostain piiristä naisen ja meni naimisiin ja eli elämänsä loppuun asti oikein kunniallista elämää, lauloi kirkkokuorossakin.  Kaverini sanoi, että varmaan bassoa.

Vierailija kirjoitti:

Itsetuhoisiahan alkoholistit usein ovatkin eli toivovat sitä kuolemaa tai se on ihan sama. Eivät ajattele mitä se vuosikausien juominen ennen kuolemaa tarkoittaa läheisille.

Sama koskee tupakoijia.