Äidit, osaatteko sanoa miksi kohtelette lapsianne erilailla?

Tarkoitukselliseen kaltoinkohteluun en pysty sanomaan mitään. Yleisesti sanoisin, että kaikki lapset on erilaisia, joten asiat, jotka toimivat yhden lapsen kohdalla, eivät toimi toisen lapsen kohdalla. Erilaisilla tavoilla päädytään siis samaan lopputulokseen.

Lapset kohtelevat äitiä eri tavalla ja äiti vastaa tavallaan samoin. Muille ystävällinen lapsi saa osakseen ystävällistä käytöstä ja muille ilkeään suhtaudutaan etäisemmin.

Mun äiti sanoi ihan suoraan mulle että ei rakasta minua koska olin vahinko, ja pitkään ja tarkoituksella yritetty sisarus on paljon rakkaampi.

Olisi ehkä voinut pitää asian omana tietonaan, ei ollut kiva kuulla tuota (joskin kyllä sen muuten huomasi).

Toinen lapsista arvostaa fyysistä läheisyyttä ja toinen tönii minua läheltään kauemmas. Molempia rakastan, mutta kyllä tuo erilaiset lähtökohdat suhteelle muodostaa.

Näin minäkin sen kokisin. Meillä on ollut ulkoisesti vahva, mutta sisäisesti herkkä tyttö ja ulkoisesti herkkä, mut ta sisäisesti vahva poika. On ollut tasapainoilua löytää oikeat tavat kasvattaa ja kannustaa kahta hyvin erilaista lasta oikeudenmukaisesti löytämään oman parhaan itsensä. Kaltoinkohtelu on taas mielen sairautta eikä liity kasvatussuhteeseen millään lailla.

Vastuu suhteen laadusta on kuitenkin aina vanhemmalla. Lapsien erilaisuus pitää ottaa huomioon ja kehittää suhdetta sen valossa.