Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten oppisi olemaan avoin, rento ja edes vähän puheliaampi?

Vierailija
05.06.2020 |

Kadehdin niitä jotka rohkeasti ovat omia itsejään, ilmaisevat mielipiteitään, puhuvat ja osallistuvat. Itsellä sanat jää kurkkuun, jään miettimään miten esittäisin mieleen tulleen ajatuksen ja sillä välin hetki on jo ohi ja joku muu aloitti uuden aiheen. Olen arka ilmaisemaan mielipiteitäni, koska pelkään muiden pitävän minua tyhmänä tai tietämättömänä. Haluaisin ilmaista myötätuntoni sairaalan tutkimuksiin lähtevälle tuttavalle, mutta pelkään että suustani pääsee sammakoita ja päädyn myötätunnon sijaan loukkaamaan häntä. Ihan hirveä kierre, ja jotenkin pahentunut viime aikoina. En vain kertakaikkiaan osaa ottaa kunnollista kontaktia muihin ihmisiin, vaan keskustelu tyrehtyy aina muutaman lauseen jälkeen. Auttakaa.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
05.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nosto

Vierailija
2/4 |
05.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haluaisin myös vinkkejä tähän. Olen aika arka ja sosiaalisissa tilanteissa sulkeutunut. Pelkään sanovani jotain tyhmää tai muuten vaan en tykkää olla huomion keskipisteenä. Opiskellesakin on vaikea avata tunneilla suu, kun en pidä siitä että muut kiinnittävät minuun huomiota.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
05.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Harjoittelemalla. Jos yhtään lohduttaa, niin kaikki päästävät joskus sammakoita suustaan.

Vierailija
4/4 |
05.06.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei teillä on omituisia ajatusvääristymiä. Ensimmäinen niistä on se, että suunsa avaajasta tulee huomion keskipiste. Ei tule. Suurin osa ihmisistä ajattelee edelleen ihan omiaan, vaikka puhuisittekin, ja kiinnittää teihin korkeintaan osahuomiota. Tämä johtaakin huomioon toisesta harhakuvasta, että voisitte jotenkin olla ilmaisultanne täydellisiä ja puhua niin, ettei väärinymmärryksiä syntyisi. Ette voi. Kuulija kuulee kaiken väistämättä aina omasta lähtökohdastaan. Kirjallisuudessa ja tekstien maailmassa tästä puhutaan ”kirjoittajan kuolemana”, mutta suulliseen kommunikaatioon sisältyy täsmälleen samat ongelmat: et voi kontrolloida sitä, miten sanomasi vastaanotetaan ja ymmärretään. Tämän takia meidän kaikkien pitäisi osata antaa enemmän anteeksi toisillemme ja pelätä itse osallistumista vähemmän.

Ja miten siihen oppii? Ei muuten kuin harjoittelemalla ja sietämällä epäonnistumisia. Itseltään ja muilta.