Lue keskustelun säännöt.
Mies epäilee minua pettämisestä? Olen hieman vetäytynyt.
03.06.2020 |
Mies ei ole ollut ainakaan tähän asti kovin mustasukkaista sorttia.
En ikimaailmassa tahtoisi, että hän uskoisi minusta moista mutta niin hän taitaa epäillä.
Pettäminen ei mahdu lainkaan moraaliini ja olen muutenkin aika perhekeskeinen sekä kiltti vaikka suhteessa ei tietenkään aina hyvin menisi.
Olen vain tällä hetkellä aika maassa ja olen selittänyt siitä hänelle.
Olen maassa koska ei ole töitä (ei ainakaan kannattavaa liitonrahojen suhteen).
Lisäksi olen muuttanut hänen luokseen jokin aika sitten ja tuntuu aika turhalta, että hän menee eteenpäin urallaan, saa korotuksia, tekee pitkiä päivä ja itse olen hyödytön.
Hoidan kotia ja sen sellaista mutta siihen se jää.
Olen ollut niin itsenäinen nainen aikaisemmin ja kova tekemään töitä mutta tämän helvetin koronan takia edes minä en työllisty joka tuntuu aivan käsittämättömältä.
Kaikki vuodet tuntuu menneen hukkaan enkä kestä tätä tilannetta, että minusta ei enää kiinnostuta.
Totuin aikaisemmin siihen, että saan töitä aina hakiessani ja niin paljon kun huvittaa tehdä mutta nyt ei mitään valoa ollut kuukausiin.
Itken usein turhaa elämääni, hölmöjä valintoja, tänne muuttamista ja etten enää saa mistään kiinni. Ei ole mitään "omaa" ja ansaittua olemista tai ansiota.
Kriiseilen ja ahdisun kun kuulen kun toiset saavat töitä ja hauskoja kokemuksia yms.
Minä itse olen neljän seinän sisällä kun en edes jaksa nauttia enää mistään.
Tuntuu, että minua ei enää huomata ja olen oikeasti masentunut kaikesta.
Pyörin päivät pitkän netissä ja liikun, en innostu seksisrä enkä oikein mistään.
Tunnen oloni syrjäytyteksi ja jos en olisi täällä niin sieltä mistä tulin niin olisi varmasti töitä.
Sellainen repivä vetutus ja nyt mies ajattelee, että päivät pitkät täällä kun olen niin joku käy minua hoitelemassa tai etsin uutta tuhlatessa aikaani koneella.
Kaikki johtuu vetäytymisestä eikä taida tajuta että ahdistaa.
Kommentit (10)
Voisitko kertoa hänelle ääneen nuo asiat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko kertoa hänelle ääneen nuo asiat?
Olen kertonut.
Tietää kyllä, että olen masentunut ja turhautunut.
Silti jotenkin on pakko olla hänen seurassaan pirteä ettei hermostu itse tai nyt sitten epäilee tätä.
Itsellään on rahaa taskut täynnä ja hieno työpaikka, joten mikäs siinä. Tykkää siitä jauhaa ja itse tunnen vain olevani väliinpudonnut surkimus.
En jaksa väkisin vääntää enää, ahdistaa ja sillä selvä.
Ap
1. Arvosta itseäsi sellaisena kuin olet. 2. Älä lue muiden menestystarinoita tai kiinnitä niihin mitään huomiota. Ota etäisyyttä pinnallisista. Voit keksiä itse mitä oikeasti haluaisit tehdä tai mitä et, tai mistä pidät elämässä. 3. Määritä itse minkälainen olet (hyvä), ei kaverin mielipiteen mukaan tai huomiota hakemalla (henkilöiltä joilta sitä ei ehkä kannata hakea). 4. Jos mies kehuskelee rahoillaan tai kaverit muulla, se voi olla pitkän päälle rasittavaa kenelle tahansa. Kai hänellä on muutakin elämässä? 5. Voitko käydä kävelylenkeillä jossain kivassa paikassa aina välillä, se voi virkistää. Edes illalla kun viilenee. Mistä itse pidät, joka parantaa olotilaasi? 6. Rakenna terve itsetunto. Ehkä äitisi on positiivisempi keskustelukumppani tai joku muu, joka ei kehuskele tai lähde pinnallisista lähtökohdista. 7. Voit onnistua vielä monessa asiassa. Kirjoita ideoita joskus paperille.
Muuta hyvä ihminen sinne missä on töitä. Älä jätä elämästä elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ymmärsinkö oikein, että olet ollut työttömänä nyt suunnilleen tämän korona-ajan, ja sen takia jo ihan maasi myynyt? Sanot myös, että entisellä kotipaikkakunnallasi varmasti olisi töitä - miksi et siis lähtisi sinne töihin, jos ahdistuksesi kerran johtuu työttömyydestä? Kannattaisi tosin myös miettiä, mikä oikeasti on vialla, jos jo parin kuukauden työttömyys on noin kova pala.
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein, että olet ollut työttömänä nyt suunnilleen tämän korona-ajan, ja sen takia jo ihan maasi myynyt? Sanot myös, että entisellä kotipaikkakunnallasi varmasti olisi töitä - miksi et siis lähtisi sinne töihin, jos ahdistuksesi kerran johtuu työttömyydestä? Kannattaisi tosin myös miettiä, mikä oikeasti on vialla, jos jo parin kuukauden työttömyys on noin kova pala.
Kiitti vastaajille, helpottaa tämä kirjoittaminen.
On tässä toki muutakin josta en jaksa avautua. Paljonkin kaikenlaista mutta tämä totaali pysähdys on ollut lisämausteena omassa ajatusmaailmassani.
Kaikenlaista...
Kun saisi edes jostain kiinni etten sekoa ja työllä voisi olla aika suuri merkitys asioihin ja mielentilaan, että edes johonkin kykenen.
Huonoa onnea ollut vain.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei ole millään tavalla empaattinen, ymmärtävä tai hyväksyvä, eikä keskusteluyhteys toimi, onko ero parempi?
Varmasti pääset päämääriisi vielä, mutta olisiko järkevää etsiä eri arvomaailmaa välillä, vaikka ymmärtää pettymyksen kun ei tule jonnekin hyväksytyksi. Ettet joka kerta tule totaalista shokkia, kun joku ei onnistu, joka ei ole sinusta kiinni. Helppo sanoa, vaikea toteuttaa, mutta kuitenkin
Hyvä mies -aloitus, niiden syytä.