Ketään muuta jota inhottaa lasten kanssa ulkoilu,siis se että ollaan leikkipuistosssa,keinumassa tms..

kylmillä säillä. Mutta menen kyllä siitä huolimatta päivittäin, koska se on lapselle tärkeää.

ja pk pitää onneksi huolen ulkoilusta arkena.



Ulkoilu on yksi suurimmista syistä, miksi minusta ei tullut eikä tule monivuotista kotiäitiä.

Meidän lähipuisto on kyllä aika kiva. Otan aamun lehden tai tenttikirjan seuraksi.

Lapset viihtyvät hyvin. Ei tarvitse ajatella sotkemista tai siivoamista. Lapsilla on oikeasti kehittävää puuhaa erilaisiin materiaaleihin ja aineisiin, vesi lumi jää savi multa... ja tutustumista ja saavat erilaisia liikkumiskokemuksia ihan vapaasti hyppimistä, kiipelyä, roikkumista, ylämäkea alamäkeä.

Itse voin istua tai seisoa, ajatella ja suunnitella asioita rauhassa, hoidella asioita kännykällä, jutella tuttujen kanssa, olla vaan ja kuunnella kuinka tuuli humisee puissa tai jutella ja olla lasten kanssa.

otan usein jonkun lehden mukaan, se vähän auttaa

Mieluummin touhuan jotain omalla pihalla: lapioin lunta, haravoin tai mitä ikinä satun keksimään ja lapset saa touhuta siinä mukana. Tai sitten lähdemme pyöräily/kävelylenkille.

Kaksi täysin erilaista kastia: sosiaalitapausäidit ja sitten keskiluokkaiset mammat. Tuon puiston vieressä on sellainen taloyhtiö, johon majoitetaan kaikki kaupungin hörhöt ja sieltä tulee oma porukkansa. Nämä äidit ovat prototyyppejä ulkoisesti: ylipainoisia, mauttomasti värjätyt tukat, liian pienet farkut, lyhyet talvitakit, vetävät tupakkaa ketjuna jne. Sitten taas nämä keskiluokkaiset mammat ovat reippaissa ulkoiluasuissaan ja lapsilla Reimatecit. Päälle tietysti katsovat kulmiensa alta näitä toisia äitejä. Eivät koskaan puhu mitään keskenään vaan ovat mielummin yksin kuin kommunikoivat näiden toisten äitien kanssa. Ja mä istun kolmannen penkin vierellä yksin, enkä kuulu kumpaakaan kastiin. Toisaalta olen keskiluokkainen, mutta en jaksa sitä tekopirteyttä ja olen rynttyvaatteet päällä. Toisaalta eipä mulla ole mitään puhuttavaa myöskään näiden toisten äitien kanssa, joiden elämää värittää vankilassa istuvat miehet, päihteet jne. Huoh. Mä vihaan puistoelämää!

Koitetaan aina järjestää joku kaveri ulos. Jos kavereita ei ole, menemme kävelylle metsään tms. siinä aika kuluu paljon nopeammin kuin leikkikentällä kökkiessä

siksi ja vain siksi en enää koskaan halua kotiäidiksi!

kavereidensa kanssa. Vieläkin on puistoystäviä, vaikka puistoajoista jo 10 vuotta...

ulkona kykkimistä, heikkalaatikolla ja puistoissa oloa. Omalla pihalla voin olla ja ulkoilla muuten (pyöräillä, lenkkeillä) emme mene koskaan ulos jos on kurja sää!

Usein otankin kännykän esiin, jos puistossa ei ole muita aikuisia.



Kesällä voi myös lukea kirjaa tai tehdä ristikoita ajan kuluksi.



Luulen, että inhoan ulkoilua, koska itse lapsena olin melkein 24/7 ulkona.

lasten ehdoilla