Lue keskustelun säännöt.
Jouduin katkaista ihmissuhteen ja nyt ahdistaa
31.05.2020 |
Oli pakko ja oon ollut sen jälkeen surullinen ja ahdistunut.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi oli pakko?
Voisiko olla että ahdistus/suru laittaa selvittämään josko olisi toinenkin vaihtoehto?
Usein vaihtoehtoja on enemmänkin, mutta ne vaatisi meiltä jotain mitä emme ole aiemmin uskaltaneet.
Jouduin lukea sun jutun ja ahdistaa, kun et osata taivuttaa verbejä. Luulin koulussa oppia edes jotain.
Etsi joku uusi taso itsestäsi ja pohdi olisiko muitakin vaihtoehtoja.
Ajattele rohkeasti.
Pohdi tarvittaessa yhdessä toisen kanssa!
Pakko, on harvoin pakko.
Usko että asia järjestyy 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin katkaisin ylimääräisen yhteydenpidon muutama vuosi sitten. Ihanaa aikaa ollut ilman sen tyypin ilkeää auraa.
Jouduit eli et olisi halunnut. Mikä lie syynä sit joutumiselle. Ihmisen menetys pakon edessä ahdistaa
Jos tarkoitit myrkyllistä suhdetta, valitse parempi ulosanti niin saa selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo suru ja ahdistus kuulostaisi siltä, että suhteessa oli ehkä sittenkin jotain pelastamisen arvoista. Voisiko välejä vielä koittaa paikkailla?
Suru on ihan normaali tunne, kun ihmissuhde päättyy. Sure rauhassa, kyllä se ajan myötä helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jouduin lukea sun jutun ja ahdistaa, kun et osata taivuttaa verbejä. Luulin koulussa _oppia_ edes jotain.
Hyvin näkyy taipuvan sullakin! :D
Vierailija kirjoitti:
Jouduit eli et olisi halunnut. Mikä lie syynä sit joutumiselle. Ihmisen menetys pakon edessä ahdistaa
Jos tarkoitit myrkyllistä suhdetta, valitse parempi ulosanti niin saa selvää.
Toki oikeinkirjoitus ja jäsennellyt virkkeet on plussaa, mutta täällä on pilkun*ssijoiden joukko, joille on itsetarkoituksellista juuttua muotoseikkoihin. Tänne mahtuu erilaisia kysyjiä ja jos ei ole mitään sanottavaa itse aiheeseen, niin ei tarvi vastata mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä menee eteenpäin ja tilanne helpottui kyllä. Mulla on kokemusta myrkyllisen kaverin heivaamisesta. Vaikka sitä seuraa kaipaa ja sitä, että oli joku jolle soittaa kun halusi lähteä tekemään jotakin, se meni ohi. Löytyi uusia ihmisiä ja harrastus, johon rakastuin. Olen eri ihminen nyt itse kun joku ei ole haukkumassa, piikittelemässä eikä
painamassa alas. Tiedän, että pelastin itseni ja tulevaisuuteni. Olin jo vakavasti traumatisoitunut viimeisinä aikoina kaverin käsittelyssä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo suru ja ahdistus kuulostaisi siltä, että suhteessa oli ehkä sittenkin jotain pelastamisen arvoista. Voisiko välejä vielä koittaa paikkailla?
Niin kuulostaa.
Ao, älä lannistu!!
Jos et halua hänestä eroon, keksit kyllä keinon! Arvokkaita ihmisiä on vähän. Todella vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti mikä oli se pakko miksi lähdit. Oletko surullinen, koska ikävöit tätä ihmistä, tai menetettyä aikaa hänen kansaäsaan.
Mieti onko tunteiden taustalla kyse siitä, että ratkaisit suhteen katkaisun oikein / väärin, ja se ehkä aiheuttaa sinussa monenlaisia tunteita. Ahdistus voi tulla molemmista syistä.
On hyvä että on tunteita!
Yritä olla rehellinen itseäsi kohtaan ja punnita asioita sen valossa.
Mikään ihmissuhde ei ole koskaan täysin terve, mutta jos suhde jonka katkaisit oli sellainen että sillä on edellytys olla jotain hyvää, pohdi asiaa.
Jos koet että teit oikein, älä huolestu, ajallaan tunteet tasaantuvat. Ole tässäkin kohtaa rehellinen itsellesi.
Mikäli olet pelästynyt omia tunteitasi ja koet että ihmissuhteesi ei ole sitä mitä tahdot, yritä miettiä syitä siihenkin. Älä ainakaan jää yksin omien ajatustesi kanssa.
Voimia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Mieti mikä oli se pakko miksi lähdit. Oletko surullinen, koska ikävöit tätä ihmistä, tai menetettyä aikaa hänen kansaäsaan.
Mieti onko tunteiden taustalla kyse siitä, että ratkaisit suhteen katkaisun oikein / väärin, ja se ehkä aiheuttaa sinussa monenlaisia tunteita. Ahdistus voi tulla molemmista syistä.
On hyvä että on tunteita!Yritä olla rehellinen itseäsi kohtaan ja punnita asioita sen valossa.
Mikään ihmissuhde ei ole koskaan täysin terve, mutta jos suhde jonka katkaisit oli sellainen että sillä on edellytys olla jotain hyvää, pohdi asiaa.
Jos koet että teit oikein, älä huolestu, ajallaan tunteet tasaantuvat. Ole tässäkin kohtaa rehellinen itsellesi.Mikäli olet pelästynyt omia tunteitasi ja koet että ihmissuhteesi ei ole sitä mitä tahdot, yritä miettiä syitä siihenkin. Älä ainakaan jää yksin omien ajatustesi kanssa.
Voimia sinulle!
Itse olen juossut pakoon juuri silloin kun olen rakastunut oikein pohjamutia myöden.
Olen keksinyt kaikki ongelmat miksei jutusta voi tulla mitään.
Ja isoin syy on ollut että olen pelännyt ihan julmetusti!! Pelännyt rakkautta. Sitä että joku näkee että olen tavallinen, usein tylsä, niinku muutkin. Kyllä kaduttaa jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Jouduin lukea sun jutun ja ahdistaa, kun et osata taivuttaa verbejä. Luulin koulussa oppia edes jotain.
Tuota noin niin....lukaiseppa ihan huviksesi tuo oma kirjoituksesi uudestaan ja tule sitten arvostelemaan toisten kirjoituksia:)
Joskus vaan joutuu katkaisemaan sen "ystävyyssuhteen". Esim. silloin, kun "ystävä" kertoo sinulle säännöllisin väliajoin selvin sanakääntein, että olet arvoton paska. Tosin myös säännöllisin väliajoin ottaa sanansa takaisin ja selittää, ettei tarkoittanut sitä " sillee kirjaimellisesti, vaan esim. tietyissä olosuhteissa ja tilanteissa, kuten jos vaikka muu tärkeämpi ihminen menee edelle". Joo. Tänään olen ystävä ja mahdollisesti huomenna se arvoton paska. No niinpä. Nyt kyllä kävi sitten sillätavalla, että tää semitärkeä lähtee, mutta paska jää.....
Vierailija kirjoitti:
Mieti mikä oli se pakko miksi lähdit. Oletko surullinen, koska ikävöit tätä ihmistä, tai menetettyä aikaa hänen kansaäsaan.
Mieti onko tunteiden taustalla kyse siitä, että ratkaisit suhteen katkaisun oikein / väärin, ja se ehkä aiheuttaa sinussa monenlaisia tunteita. Ahdistus voi tulla molemmista syistä.
On hyvä että on tunteita!Yritä olla rehellinen itseäsi kohtaan ja punnita asioita sen valossa.
Mikään ihmissuhde ei ole koskaan täysin terve, mutta jos suhde jonka katkaisit oli sellainen että sillä on edellytys olla jotain hyvää, pohdi asiaa.
Jos koet että teit oikein, älä huolestu, ajallaan tunteet tasaantuvat. Ole tässäkin kohtaa rehellinen itsellesi.Mikäli olet pelästynyt omia tunteitasi ja koet että ihmissuhteesi ei ole sitä mitä tahdot, yritä miettiä syitä siihenkin. Älä ainakaan jää yksin omien ajatustesi kanssa.
Voimia sinulle!
Kiitos mukavasta vastauksesta! Taustalla pelkoa ja ihan oikeita asioitakin. Viestissä monta kysymystä, joita pohtimalla varmasti saa ajatuksiin selkeyttä. -ap
Yhteen ihmiseen katkaisin vuosia sitten ja oli elämäni parhaita päätöksiä. Sairaan raskas ihminen oli.